Katriina tuli taasen hieromaan Paavoa (kolmatta kertaa). Samalla myös Ruusa pääsi hierontaan. Katsottiin ensin ulkona kummankin liikkeet. Paavon liikehdintä ei ole vieläkään puhdasta. Toki virhe on sen verran pieni, että saa katsoa suht tarkkaan. Mutta minäpä olen sitä nyt tuijottanut 2,5 kk jokaikinen päivä silmä tarkkana. Ihan kyllästymiseen asti. Jossain kohtaa alkoi jo tuntumaan, etten jaksa enää pohtia että onko se vino, ontuuko se, astuuko se ristiin, nostaako toista jalkaa enemmän,... Oli hyvin helpottavaa kun joku toinenkin katsoi sitä sillä silmällä. Ja vielä ammattilainen. Liikkeiden katsomisen ja hieronnan jälkeen diagnoosi oli selvä: lihasvamma on täysin parantunut. Mutta lantio on vino. Kääntää koko rankaa vituralleen. Osteopaatin käsittelyyn mars. Nyt sitten yritän saada osteopaatilta aikaa asap. On vaan niin kiireinen mies, että sen kiinni saamista voi ilmeisesti pitää jo ihmeenä

Ruusa todettiin hieronnassa täysin kunnossaolevaksi. Katriina kehui Ruusiksen lihastyyppiä. Tuollainen erottuva ja pehmeähkö lihastyyppi on kuulemma ehdottomasti paras. Palautuu nopeasti ja toimii pitkässäkin matkassa. Eli maastojuoksuun vallan hyvin soveltuva. Kerroin Katriinalle minulla ollen käsityksen, että paras olisi sellainen kivikova lihas että silloin koira on hyvässä kuosissa. Mutta sellainen ei olekaan se ultimate paras. Kovat lihakset on nopeita mutta väsyvät helpommin. Hyvä Ruusis, omaat hyvän lihastyypin.

Paavo sai Katriinalta starttiluvan maastokisaan, kunhan osteopaatti on saanut hoidettua sen kuosiin (ja osteopaatin käsittelystä on yli viikko vs. kisa). Vihdoin vamma on virallisesti parantunut. Mikä helpotus! Jos kaikki menee jatkossakin hyvin, pääsee poju vielä starttaamaan 1-3 kisassa. Kuntoa tarvitsee vielä huolella nostaa ennen kisailua. Ja miettiä muutenkin mikä on järkevää (ettei vamma uusiudu vaan missään tapauksessa). Kisaamista tärkeämpää on kuitenkin se, että poika on hyvää matkaa paranemassa!!!

Olin lupautunut mejäkokeen koetoimitsijaksi Euran Hinnerjoen kokeeseen. Sinne siis lauantaiaamuna varhain. Pidin jälkientekijöille alkupuhuttelun. He lähtivät metsään ja minä urku auki takaisin kotiin. Koirat jätin pikkulenkin jälkeen kotiin ja kohti Kaupin ratakisoja. Siellä meni nelisen tuntia kiireisesti maalisihteerin hommissa. Sitten taas kiireellä eteenpäin. Koirien kanssa tunnin metsälenkki ja Kangasalle to the mökkibileet.

Sunnuntaina oli hiukan epätodellinen olo kun heräsin noin 4,5 tunnin unien jälkeen klo:5.30. Eikun koikut kyytiin ja 130 km Euraan. Koirat otin koepaikalle hengaamaan, ettei niiden tarvitse viettää häkkielämää koko päivää. Ruusa oli päivän aikana oma valloittava itsensä. Pussaili kaikkia ja istui sylissä. Häntä viuhtoi vinhasti ko-ko ajan. Teki hyvää peeärrää rodulle kun kaikki sitä ihasteli. Toki ei nyt aivan ole rotumääritelmän mukainen veijari, öö, miltään osin Paavo taasen keskittyi keittiönoven tuijottamiseen. Heti kun se oli hiukankin raollaan, oli poju keittiössä. Paavoa ihmettelivät porukalla, että onko sen jalka niin kipeä kun se on noin apaattinen. Ehei, se vaan on tuollainen juupotin luonteeltaan.

Päivä meni hi-taas-ti kun kyseessä oli yhden tuomarin koe. Tuloksia tuli sen 6 kpl ja niitä tipahteli rauhaisaan tahtiin. Mutta mikäs siinä oli ollessa. Sohvalla köllöttelyä ja mukavien ihmisten kanssa rupattelua! Ja Ruusakin sai vielä loppupäivästä tehosiedätystä lapsiin, ne kun on typsylle hiukan jännittävä asia. Liikkuvat hallitsemattomiin suuntiin ja huutavat, omituisia siis Ruususen mielestä.

Viikonloppu ja maanantai oli mennyt angiinan kourissa kärvistellessä. Maanantai-iltana olo alkoi olemaan hiukan parempi ja minä olin täysin kyllästynyt kuolaamaan väsyneenä kotona. Joten eikun nokka kohti Valkeakoskea ja mätsäriin. Sain hoopotettua Annan ja Ahdin meille seuraksi, kivaa!

Paavo meni ensin kehään. Olin jo aiemmin huomannut saman asia mutta nyt se tuli myöskin ilmi. Eli Paavo ei enää sinänsä onnut kipeää jalkaa mutta kääntää sitä ulospäin. Aina seisottaessa väänsi tassun sojottamaan ulospäin. Tämän oli tuomarikin huomannut kun häneltä jälkeenpäin kyselin. Pavel sai punaisen nauhanpätkän. Punaisten kehässä ei sitten sijoitusta tullut. Hienosti Paavo käyttäytyi mätsäripaikalla. Oli hyvin tyyni poika. Hyvä Pave!

Ruusa meni kehään ja tuomarin silmät laajeni. "Mikäs tämä sitten on?" taisi olla ensimmäinen kysymys. Kerroin että kyllä se on rhodesiankoira mutta hiukan erivärinen vaan ja kevyempi. Tuomari tykästyi täysin Ruususeen ja hehkutti sitä jo tuossa vaiheessa. Antoi sinisen nauhan ja minä sitä siinä riemuitsin, ettei tarvitse mennä samaan aikana kummankin kanssa kehään. Tuomari vaan vinkkasi, että niin hän tämän homman vähän laskeskeli.

Sinisten kehässä oli hyvä fiilis ja ajattelin, että voi olla toivoa sijoituksesta kun tuomari niin piti Ruusiksesta. Mutta se oli täysi ylläri, että sijoitti tirpan sinisten voittajaksi! Wau!

Omistaja on jo tässä kuvassa "hiukan" räjähtäneen näköinen. Alkoi voimat hiukan loppumaan siihen juoksuttamiseen kun ei kuitenkaan olo ollut vielä täysin terve...

BIS-finaalia odotellessa alkoi jännitys iskeä kroppaan. Hassua. Mutta alkoi tosiaan kilpailuvietti nostamaan päätään... Bis-kehässä oli oikein mukava tulos eli tirppa oli BIS4! Hiukan tosin ihmettelin tuomarin toimintaa suoraan sanottuna. Toiseksi sijoitettu koira murisi hyvin selvästi tuomarille sen sitä tutkiessa. Ja silti koira sijoitettiin. Toki koira oli aikuisen vaihtanut kotia vasta kk sitten yms eli ei nyt ollut kummallista käytöstä koiralta olosuhteisiin  nähden. Mutta silti. Minun logiikalla ei koiraa tulisi sijoittaa noin korkealle jos se pärrää tuomarille. Mutta mitäpä noista, arvostelulaji joten suu kiinni Päivi

Ylläolevassa kuvassa Ruususen seisominen on hiukan niin ja näin kun kuvaaja pääsi yllättämään. En ollut vielä ehtinyt asettelemaan tirppaa kuvausta varten. Seli seli. Ruusan kehäesiintymiseen olen hyvinhyvin tyytyväinen. Sitä tuli treenattua hoonmetsästystä varten oikein huolella. Ja tulos on aikas hyvä. Tirppa seisoo kuin patsas paikoillaan ja juokseminenkin menee sujuvasti. Pari kertaa nosti laukalle mutta eipä tuota ole enää pitkään aikaan harjoiteltukaan...

Heinäkuun puolivälissä oli rhodeyhdistyksen järjestämä mätsäri Tampereen Eteläpuistossa. Hyvä talkooporukka kasassa ja paljon etukäteissuunnittelua oli tehtynä. Aamu meni silti hiukan säätämiseksi mutta kovasti silti saatiin kehuja tuosta tapahtumasta. Sääkin melkein suosi kun lähes kaikki kehät saatiin vietyä läpi ennen sadetta. Mutta sitten kun vettä alkoi tulemaan, sitä tuli ihan huolella...

Ruusa oli mukana mätsärissä saaden sinisen nauhan ja ei sijoittunut. Mutta Paavopoika se otti ja voitti. Olin käyttämässä pojua pissalla kun kehään kuulutettiin Paras mieshändleri-kisaan. Tuuppasin Paavon ja buffasta nappaamani korvapuustin Sadun miehelle. Ja siellä ne pönötti ja kipitti niin hienosti että voitto tulla tupsahti. Way to go!

Parikilpailussa olin Ruusan ja Sepe-vipukan kanssa. Harjoitellessa (10 min ennen kehää) homma meinasi levitä ihan käsiin. Molemmat kiskoi eri suuntiin. Mutta kehässä kipittivät todella hienosti vierekkäin.

Ilta jatkui kiireen vallassa kun meille tuli iltaa istumaan mätsärinjärjestelyporukkaa ja muutama muukin ystävä, Ja sainpa todistaa sellaisenkin ihmeen, että meillä pystyi yöpymään uroskoiria. Toki olivat makkarin oven takana ja häkeissä. Mutta silti. Onnistuttiin. Paavohan ei piittaa muista pojista sitten laisinkaan mutta näin järjestellen olivat olleet, ilmeisesti, vallan siivosti jopa sen aikaa kun omistajat oli Tampereen yössä.

Ja taas oli luksus-kisa edessä. Vain 20 minuuttia ajoa ja olin kisapaikalla. Jätin aamulla Paavon kotiin ja kävin ae:n ja finaalin välissä käyttämässä poikaa lenkillä. Vallan toimiva systeemi noin. Ruusakin sai samalla hetken huilia kotisängyllä. Ja muut sai mun tuomaa jäätelöä kisapaikalle

Alkuerän Ruusunen juoksi suht hyvin. Parina oli Milow. Alussa teki pieniä oikaisuja, mutta ei mitään mahdotonta. Milow lopetti juoksun kesken kun etäisyyttä kertyi pikkumustaan liikaa tms. Oletin, ettei juoksusta kovin hyviä pisteitä olisi luvassa. Suurinta osaa rataa ei nähnyt lähtöpaikalta ja jostain syystä kuvittelin, että ihan varmasti se siellä oikoilee. Kun oli inan oikaissut alussa. Mutta eipä ollut. Radan sen osan nähneet kertoi, että juoksi tosi kivan juoksun. Ja pisteet oli 235 ja toinen sija.

Finaalisssa nähtiin sitten melkoista rempomista Ruusikselta. Pisteitä tuli 135 ja ne kertonee kaiken tuosta juoksusta. Oi oi oikomista. Loppusijoitus oli kolmas yhteispistetin 366. Thihi, hyvä Ruusunen...