Sain jo kuulla kunniani, kun en ole päivitellyt tätä blogia... Joten nyt on pakko taas ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa kuulumisiamme.

Olimma koko porukan voimin minun vanhemmillani pe-su, paikassa jossa ei ole nettiyhteyttä, joten se olkoon ainakin osittain syynä päivittämöttömyyteen:) Kahden tunnin ajomatka sujui vallan mainiosti. Mitä nyt Ronja-katti piti perinteisen alkuserenadinsa, muiden yrittäessä nukkua. Tai no minä yritin lähinnä pysyä hereillä:) Uusi ympäristö ei ollut Ruusalle lainkaan jännä asia. Tyttö oli heti kuin kotonaan. Ja yötkin meni vallan rauhaisasti. Luoksetuloakin muistettiin treenata joka päivä noin 100/pvä. Hyvin se kyllä sujuu. Hyvä Ruusa:) Teen siinä samalla aina Paavollakin luoksetulotreeniä ja ei ole mitään ongelmaa. Siis kumpikaan ei hamua toisen nameja tai koe tilannetta vaikeaksi muutenkaan. Paavo olisi lauantaina päässyt äitini ja Miina-koiran kanssa metsään lenkille, mutta Pave päätti palata kotiin. Tuo on kyllä ihme juttu. Säyhteellä poika ei koskaan lähde ilman mua metsään lenkille. Vaikka olisi koirakaveri ja tuttuja ihmisiä, niin ei. Kävimme sitten sunnuntaina pienellä lenksulla lähimetsässä Paavon ja Ruusan kanssa. Nyt alkaa jo selkeästi huomaamaan, että töitä tulee tehdä tytön kanssa, että leimaantuu enemmän minuun kuin Paavoon. Koko lenkin ajan, jos Paavo vaan hengaili lähistöllä, se oli äärimmäisen kiinnostava Ruusan mielestä. Hauska sinänsä, että Paavo on lähinnä murissut tytölle ja mä kuitenkin olen antanut ruokaa ja treenannut. Ja silti Paavo on ihanampi:) :)

Säyhteellä ollessa Miina-hauva ei päässyt missään vaiheessa tapaamaan Ruusaa. Hiukan sitä perillä protestoitiin, mutta tunnen sen verran hyvin Miinan tavat, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu. Miinassa kun on hiukan huumoripoliisin vikaa ja se saattaa pärähtää toisille koirille aika yllättäen. Eihän siinä mitään, jos aikuinen koira siivosti kertoo pennulle, että älä pure mua tai muuten hypi silmille. Mutta 8-viikkoiselle, hiukan herkähkölle nuorennaisenalulle ei olisi moinen käytös tehnyt hyvää. Katsellaan sitten jouluna tilannetta uudestaan. Jotenkin hallitusti ja valvotusti. Huh, mitähän siitä tuleekaan... Mutta mietitään sitä sitten kun sen aika on.

Kotimatkakin sujui rattoisasti, mitä nyt minua hiukan jännitti auton kunto, se kun ei ole ollunna viime aikoina kovin hyvä. Ronjakaan ei jaksanut huutaa ihan niin paljon kuin mennessä, joka olla oikein hyvä asia.

Maanantaipäivä meni minulla soveltuvuusarvioinnissa. Katsotaan loppuviikosta sitten saanko ihan hullun paperit vai saanko himoitsemani uuden työpaikan:) Voi kunpa... Mutta se selviää sitten. Ruusa ei ollut tehnyt tuon 8 tunnin aikana yksiäkään pissoja sisälle mikä olla oikein hyvä asia. Ilta meni sitten normiluoksetulotreenien merkeissä ja sohvalla kölliessä. Uusina nameina oli verilättyjä. Hyvin tuntui nekin maistuvan. Ja oli  helppoja käyttää, kun pystyi ottamaan yhden lättysen käteen ja siitä sai nopsaan murrettua tarvittavan palkan. Käytän noissa treeneissä kissoja sumeilematta hyväksi. Eli tipauttelen niitä lipastojen päältä Ruusan nenän eteen ja kun ipanapa kiinnostuu kissasta, kutsun luokse. Kuinka käteviä häiriötekijöitä, eikö totta:)

Nuo kissat on muuten kumma juttu. Ei tuollaisia kissoja voi vaan olla olemassa mitä Ronja ja Kerttu ovat! Ruusa on alkanut kiusaamaan niitä aikas rajusti. Eli juoksee kissan kiinni (joka hölkyttelee karkuun, hyvin hitaalla temmolla). Nappaa takapäästä pihtiotteella kiinni ja alkaa puremaan niskasta. Tai no kirputtamaan, mutta kuitenkin. Ja mitä kissa tekee. Ei mitään, ei yhtikäs mitään. Kunhan vaan makaa paikoillaan ja odottaa, että R kyllästyy leluunsa. Saan tytön ihan helposti kutsuttua luoksetulo-vihjesanalla pois, mutta en voi koko ajan olla pelastamassa kissoja pirpanan käsittelystä (esim. niiden ollessa täällä keskenään). Voisivat nuo kissat edes hiukan puolustaa itseään tai edes liikkua korkeammalla, niin Ruusa ei pääsisi niihin käsiksi tai siis tassuiksi ja hampaiksi. Käsittämätöntä...

Tänään siivosin aamupäivällä pissatassujälkiä lattioista. En tajunnutkaan, että täällä oli noin likaiset lattiat. Nyt täytyy kyllä sen(kin) asian suhteen ryhdistäytyä ja alkaa pesemään lattioita vähintään joka toinen päivä. Tuli niin mustaa vettä, että... Puolen päivän aikaan lauma jäi noin neljäksi tunniksi keskenään, kun olin golf-kärryä korjauttamassa. Ja vielä se saatiin toimivaksi, vaikka itse olinkin ihan varma, ettei sitä enää saa elvytettyä. Mutta hyvä näin. Ja illalla kävimmä pienellä puolen tunnin metsälenkillä. Meni hyvin, mitä nyt loppumatkasta ihmettelin outoa ääntä. No, Ruusahan se siinä jaloissa juupottaa lenkkiä eteenpäin koko ajan muristen elämän epäoikeudenmukaisuutta. Hänen Ylellisyytensä mielestä tuolla oli ilmeisesti liian kylmä, vaikka olikin hieno uusi 31 cm takki päällä sydänvilkkuvaloineen. Pave oli hyvin tyytyväinen kun pääsi lenkille. Huomenna olisi tarkoitus mennä ihan valoisan aikaan lenksulle...

Tänään päivällä tapahtui ihme. Paavo juupottaja alkoi leikkimään Ruusan kanssa. Tähän astihan pikkuinen on pyytänyt Paavoa leikkimään haukkumalla, hyppimällä vasten, murisemalla, juoksemalla ympyrää, ... Mutta ei ole kovasta yrityksestä huolimatta onnistunut. Ja nyt sitten Pave the tosikko alkoi loikkimaan kuin nuori varsa ihme loikkia ja juoksi ympäri taloa ja tökki Ruusaa kuonolla ja kirputti niskasta ja vaikka mitä. Ruusan mielestä tämä kaikki oli niin hämmentävää, niin hämmentävää, että tyttö tuli mun jalkojen alle turvaan isoa pahaa koiraa. Hiukan sieltä sitten uskalti murmuttaa, että kyllä mä kohta jätkä näytän sulle. Hassu tilanne. Mutta hyvä, että P on alkanut hyväksymään jo ipanapan osaksi tätä porukkaa. Ei enää muutenkaan murise kuin tärkeissä asioissa (eli kun P nukkuu sohvalla tai sängyssä ja riiviö tulee siihen loikkelehtimaan). Ja olenpa nähnyt Paavon jopa heiluttavan Ruusalle häntää. Eli vallan hyvä onpi tilanne rhonttien välillä.

Ja sitten vielä yksi uutinen, joka on saanut sydämen syrjälleen. Eli Ruusa leikataan torstaina klo: 14. Käyn itse viemässä tytön leikkaukseen ja otan sen kotiin heti leikkauksen jälkeen. Ja sitten typykkää täytyy vahtia 24/7. Vielä on mietinnän alla, millaisen systeemin kehitän öiksi. Eli miten varmistan, että herään jos typsy alkaa rapsuttelemaan haavaa... Varmaan tyttö menee metallihäkkiin, jonka kolinaan toivottavasti herään. Tai sitten virittelen ipanaan kulkusia kilisemään:)

Mutta pitäkää kaikki peukut ja varpaat pystyssä torstai-iltapäivänä, että tyttö selviää leikkauksesta.