Lauantai-iltana otukset oli issekseen kotona, kun mä kävin joulukorttitalkoissa Ellun luona, Hämeenlinnassa. Oli kyllä mukava ilta.

Tänä aamuna Paavo pääsi taasen juoksulenkille minun, Kaisan ja Ritu-riisenin kanssa. Ainakin unihiekat rapisi silmistä kun ysin jälkeen tempaistiin tunnin juoksulenkki. Loistava tapa aloittaa päivä! Siivouksen ja aamupalan jälkeen lähdimme taas lenkille. Tällä kertaa metsälenkille ja kavereina oli Maarit ja Miinus-borderterrieri. Miinushan oli Paavon hyvä kaveri nuorena. Ruusa ja Minkkari leikki yllättävänkin vähän. Hiukan juoksentelivat keskenään, mutta ei lainkaan sellaista peuhaamista ja jahtaamista kuin Ykä-sakemannin kanssa. Mutta kiva lenkki silti. Paavo oli tietty hihnassa ja pienemmät rallatteli vapaana. Ja vastaantulleiden ihmisten ohituksistakin selvittiin kunnialla. Ipana söi nameja eikä kiinnittänyt huomiota ihmisiin. Hyvä niin. Tuo onkin tilanne, jota pitäisi harjoitella enemmän. Ruusa on sen verran sosiaalinen tapaus (sekin kuten isoveikkansa on unohtanut lukea rhodejen rotumääritelmästä kohdan "pidättyväinen vieraita kohtaan" :))... Mutta hyvä, että ohitukset meni hyvin. Ja huomaamatta tehtiin lähes tunnin lenkki. Hyvin pirpanakin jaksoi taapertaa, ei ongelmaa. Kotona tosin nukkumatti kutsui aivan välittömästi. Heti kun päästiin sisälle, Ruusa kömpi oman petiinsä uinumaan.

Yhteisten pikkupäiväunien jälkeen suuntasin golfkärryn nokan kohti tallia. Ja oli taas mukavaa ratsia Lisalla. On se vaan niin pirteä vanhus! Loppuilta menikin älykkäästi telkkaria tuijottaen:) Hyvin mahdutaan koko jengi sohvalle, kun ollaan hiukan limittäin. Eli Ronja-kissa nukkui mun mahan päällä, Paavo mun vieressä viltin alla ja Ruusa osittain mun ja osittain Paavon päällä. Kerttu-kissa katsoi Ruusaan kerran ja päätti mennä ikkunalaudalle nukkumaan:)

Pavehan inhoaa yli kaiken, jos kissat erehtyy kävelemään hänen korkeutensa päältä, kun hänen korkeutensa nukkuu viltin alla. Se on herralle todella tärkeä asia. Mutta kun Ruusa taaperteli, useammankin kerran, jätkän yli, kuului viltin alta vain vaimeaa murinaa. Joka ei tietenkään aiheuttanut Ruusassa mitään toimenpiteitä, hiukan vain heilutteli häntää kävellessään. Ja tosiaan yli tunnin pirpana nukkui osittain Paven päällä, eikä sekään haitannut. On se Paavo vaan niin vietävissä, kun Ruusunen hiukan räpsyttelee silmiään... Se on helppoa kun sen osaa.

Ai niin ja olihan tänään myös kynsihuoltopäivä molemmilla koirilla. Paavolla se homma sujui ilman ongelmia. Ipana yritti pari kertaa murmuttaa, että en tykkää tämmöisestä. Mutta kun annoin pari namia, unohti kiukuttelunsa ja antoi leikata vallan siivosti. Putsasin myös Ruusan korvatkin betadine-vedellä. Olivat taas aika likaiset. Toivottavasti tuo hiiva pikkuhiljaa rauhoittuisi, kun antibiootitkin on loppuneet jo ajat sitten. Mutta toisaalta ihme olisi ollutkin, jos koiralle ei olisi tullut mitään oireita yli kolmen viikon ab-kuurista.

Ai niin kaksi. Varasin ajan rokotuksille. Tutkin rokotuskortteja ja kas, voinkin viedä kaikki yhtä aikaa Juhan piikitettäväksi. Voin vain kuvitella muiden odotushuoneessa olevien ilmeet, kun ensin tulen kahden kissan kanssa. Sitten käyn hakemassa koiranpennun autosta. Ja sitten vielä iso koira. Varmaan miettivät, että hulluhan tuo on:) Ja eivät nyt niin kauheasti ole väärässäkään...