Ja taas on kirjoittaminen jäänyt ja jäänyt... Hups.

Tosiaan Pave oli Sannalla hoidossa viikonlopun. Paavo ja Nessa oli leikkineet oikein huolella. Juosseet ympäri asuntoa ja nuhjunneet. Hassua. Tosiaan nuo kaverukset ei enää viime vuosina ole kovin kauheasti leikkineet, satunnaisesti vainen. Ja nyt armoton peuhu päällä. Mutta hyvä niin:) Ja Paavo oli myös päässyt molempina päivinä pitkille lenkeille, joita varmasti oli arvostanut kovin. Me kun ei nykyään käydä kuin puolen tunnin lenkeillä (ennen Ruusan tuloa käytiin joka pvä 1-3 tunnin lenksulla...).

Ja Ruusa oli Bonga-veljensä ja Senna-äitinsä seuraneitinä. Typykkä oli päässyt treffaamaan myös Tamu-rhodea, joka asuu samalla suunnalla. Ja olipa tytölle vedetty jo ensimmäiset viehetreenitkin:) Kuulemma ipana on aika energinen tapaus, jees ai nou:) :) Hoitopaikassa oli ihmetelty, että eikö se koskaan nuku... Ei, ei se nuku. Nukkuu kyllä yöt ja varmaan päivätkin kun on yksin, mutta iltaisin nukkuminen on todella vähäistä. Eikös pentujen pitäisi nukkua paljon? :) Iso kiitos vielä kerran molempiin hoitopaikkoihin. On todella hienoa, että on luotettavia hoitopaikkoja, niin voi hyvillä mielin olla hummaamassa!! Ja kätevää, kun laittaa koirat hoitoon, niin saavat parempaa hoitoa kuin kotona. Pave pääsi kahdelle pitkälle lenkille ja leikkimään Nessan kanssa. Ja Ruusa sai leikkiä veljensä kanssa, pääsi juoksemaan vieheen perässä. Ja Leni oli ystävällisesti vielä ottanut melkein 200 kuvaa koirista ja sain kuvat cd:llä koiraa hakiessani. Jos tämä ei ole hyvää palvelua, niin mikä sitten:) :)

Alla muutama kuva viikonlopulta:

1116637.jpg
Koko jengi koossa eli Tamu, Ruusa, Senna ja Bonga

1116642.jpg
Armoton taistelu menossansa valvovan silmän alla:)

1116652.jpg
Älykäs koirani...


Alkuviikolla ei mitään ihmeempää raportoitavaa. Normaalia lenkkeilyä, luoksetulotreeniä ja Paven&Ruusan leikkimistä. Ne tosiaan leikkii nykyään aikas paljon. Aika rajun näköistähän se on kun 40-kiloinen ja 10-kiloinen painaa menemään. Mutta heti kun Ruusa vinkaisee, Paavo pakittaa. Joten ei ole mun tarvinnut mennä väliin. Hauskaa seurattavaa kylläkin:)

Keskiviikkona koirat sai vierailevan tähden seurakseen eli Siiri-lapukan. Paavo yritti muutaman minuutin, josko tyttö leikkisi hänen kanssaan. Ja kun ei onnannut, niin luovutti. Siiri on tosiaan vanharouva 10 v., eikä lämmennyt lainkaan Paavon liehittelyille. Ruusakin yritti leikittää Siiriä, mutta huonolla menestyksellä... Ei aiheuttanut mitään reaktiota, vaikk ipana kuinka yritti hyppiä ja loikkia. Joten Siiri sai söpöillä ihan rauhassa ihmisten kanssa:)

Torstaina aikuiset koirat pääsi 1,5 tunnin metsälenkille. Kyllä on taas kurjat ilmat lenkkeillä, mutta onneksi oli hyvää lenkkiseuraa, niin ilma ei kiukuttanut niin paljoa:) Illalla huomasin kauhukseni, että Ruusa pääsee jo omin avuin kiipeämään sänkyyn ja sohvalle. Nyt ei ole enää mitään turvapaikkaa mulla ja Paavolla...

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa ipanan kanssa remmilenkillä. Ja meni kyllä todella hyvin. Lenkin pituus oli ehkä 300 metriä. Mutta silläkin pätkällä loppui namit kesken ja jouduin kantamaan lopun matkaa. Nameina oli siis pieneksi pilkottuja vinksejä (päiväruoka siis). Remmi ei kiristynyt kertaakaan ja tuossa lyhyehkössä ajassa ipana tarjosi kontaktia tosiaan aikas monta kertaa. Joka kontaktista sai siis namin. Jospa ensi viikolla vihdoin saisin aamuni aikataulutettua nykyistä paremmin, niin ehtisin lenkillekin. Nykyään kun heräämisestä menee tunti ennen kuin olen lähdössä töihin. Ja en edes ehdi syömään aamupalaa... Joten muiden ruoat jo illalla paremmin valmisteltuina. Ruusan  lenkkinamit (=aamuruoka) valmiiksi pilkottuina. Ja sitten ehtisin tunnissa jopa lenksuttamaan molemmat koirat. Erikseetn tietysti, että voin keskittyä kontaktitreeniin. Kivaa! Oikeasti nautin kovasti kouluttamisesta, vaikka olenkin sen asian suhteen ollut käsittämättömän laiska. Olen sitä mietinnytkin, että miksi ihmeessä en tee enempää. Enkä ole keksinyt selitystä. Muuta kuin laiskuuden... Ei hyvä.

Paavo pääsi eilen piiiiiiiiitkästä aikaa juoksulenkille. Ostin syssyllä Paavolle canicross-vermeet ja ne on kyllä aivan loistavat. Ja eilisellä lenkillä Paavo jopa välillä vetikin ihan kunnolla. Ilmeisesti kunto ei riittänyt vetää koko tunnin lenkkiä, mutta koko ajan se asia on parantunut. Aluksihan Paavo vaan juupotti perässä eikä vahingossakaan juossut edellä saatikka sitten vetänyt. Mutta Ritu-riiseni on hyvä kirittäjä:) Huomenaamulla taasen juoksemaan Kaisan ja Ritun kanssa. Jee jee!!

Ja tänään Ruusa sai uuden kaverin eli Ykä-sakemanniuroksen. Anna toi pojan leikkimään Ruusan kanssa. Alkureaktio oli kyllä kummallinen molemmillä koirilla. Toin Ruusan sylissä sisältä pihalle, jossa Ykä odotteli. Ja molemmat alkoi haukkumaan. Mutta heti kun pääsivät nenäkontaktiin alkoi leikki. Jahtaamista, puremista ja muuta aivotonta pentumenoa. Ykä on muutaman viikon Ruusaa vanhempi, mutta sopivan samankokoisia ne olivat. Ykä on kyllä nätti sakemanni. Suoraselkäinen ja muutenkin vallan nätti. Eikun komea, kun se on poika...

Ja leikkihetken seurauksena, jopa Ruusakin väsähti. Leikkivät ehkä reilun puoli tuntia. Hyvä Ykä, tervetuloa toistekin:) !!