No nyt menee jo aikas hankalaksi, kun täytyy yrittää muistella todella pitkältä ajalta mitä on tapahtunut... Mutta yritetään.

Päällimmäisenä mieleen tulee Ikimba B-pentujen tapaaminen Lahdessa 12.1. Aiheena oli Nooran vetämät treenit. Paikalle oli tulossa 4 Ruusan sisarusta (kaksi veljeä ja kaksi siskoa). Ajelin aamulla ensin vanhempien luo ja pikaruokailun jälkeen jätin Paavon sinne hoitoon. Sitten nokka takaisin päin ja Ruususen kanssa kohti Lahden treenihallia.

Katselin ensin paikallaolijoita, että minulla on ainoa poikkeavan näköinen pikkuinen, muut kun olivat ihan rhodesiankoiran näköisiä ja Ruusunen on hiukan erilainen nuori:) Rosvonaamio tyttönen... Mutta onneksi paikalle tuli Zula-sisko, joka oli todella paljon Ruusan näköinen. Olivat aivan kuin kaksi marjaa. Päästettiin ensin kaikki pennut vapaaksi halliin, jotta tottuvat paikkaan. Ruusa oli ensin hiukan korvat lukossa (hmph) mutta alkoi aika pian kuuntelemaan mua ja tuli aina pyydettäessä luokse. Olo oli jo tässä vaiheessa aikas tyytyväinen. Tyttö tosiaan tuli kutsuttaessa pois leikkimästä...

Muut pitivät koiria lähes koko ajan hallissa, Ruusa oli aina autossa silloin kun en halunnut keskittyä sen kanssa toimimiseen. Hallissa keskityttiin lähinnä remmikävelyn treenaamiseen. Eli kontaktista palkka ja remmi ei saa kiristyä-meininkiä. En antanut ipanan nuuhkia muita remmissä, toki jossain vaiheessa tuli tilanteita, joita ei pystynyt välttämään, mutta aika hyvin pysyttiin nihilistilinjassamme:) Tuo on eräs asia, josta en kovin mielelläni tingi. Aikuinen rhontti kun painaa 35-50 kg, joten se ei oikein ole kiva juttu jos haukku pyrkii jokaista vastaantulevaa koiraa kohti. Aika vähän ollaan so far tehty tytön kanssa remmikävelyä, kun iltalenkit pikkuinen on aina vapaana. Tämä on yksi monista asioista joihin minun täytyy ehdottomasti alkaa panostamaan. Mutta silti pirpana kulki aikas hyvin. Otin suhdeaikataululla kontaktiin kestoakin. Ja käytin muita koiria hyväkseni häiriöinä. Eli testailin kuinka läheltä pystyy menemään, ilman että pirpana häiriintyy. Ei kovin liki päästy, mutta ihan tyytyväinen voi silti olla, kun tyttö tuli silti joka kerta kutsusta luokse. Ja suhdeaikataululla pääsin aikamoisiin askelmääriin. Yli 17 askelen en enää uskaltanut kokeilla, mulla loppui kantti:) Tosiaan tein vaihtelevalla rytmillä eli 2 askelta - palkka, 4 askelta  - palkka, 1 askel - palkka, 5 askelta palkka, ... Eli lyhyt-pitkä vuorotellen. Huh, hyvä etten vapissut tuon pätkän jälkeen. En olisi uskonut ihan tuollaista tulosta saavani. Ruusa on kyllä melkoinen tyttö!! Kaikkea sitä mitä halusinkin ja enemmänkin:)

Ja kun Paavon kanssa on hakannut niin paljon päätä seinään ja nyt voi oikeasti sanoa, että minulla on koira jolla toimii luoksetulo, niin se on jotain aivan käsittämätöntä! Ja kun ventovieraat ihmisetkin tulee sanomaan, että meidän yhteistyö näytti hyvältä, niin huh huh. Oli kyllä melkoinen päivä kaiken kaikkiaan. Olin todella tyytyväinen Ruusan toimintaan. Luoksetulo toimi, ei stressanut lainkaan uutta tilannetta. Osasi rauhoittua (lue:nukkua umpiunessa) autossa. On toki osannut lähes alusta asti olla siivosti autossa, mutta ei ole pahemmin siellä ollut ilman Paavoa. Mutta ei tuottanut näköjään ongelmia. Myös remmissä kävely meni aikas hyvin. Päästettiin vielä lopuksi Zula ja Ruusa leikkimään halliin. Tytöillä tuntui olevan todella hauskaa! Ruusa ei jostain syytä pahemmin leikkinyt muiden sisarusten kanssa, mutta Zulan kanssa löytyi heti yhteinen sävel:)

Sain monta ideaa päähäni päivän aikana. Aloin suunnittelemaan Ruusalle toko-treenejä (Kaisan agitoin jo personal traineriksemme ja se höpsö vieläpä suostuikin:)). Lisäksi aloin miettimään lisätreenejä B-pennuille. Tästä sitten enemmän kun asiat selviää, mutta so far suunnitelmat tuntuu etenevän erittäin hyvin:)

Punnitsin vanhempien luona molemmat koirat. Paavon lukema oli 38,8 kg. Tämä oli aikamoinen yllätys. Mutta on tainnut tuon toisen siivellä viime aikoina syödä aikas paljon kasvissosetta suhteessa lihan määrään. Ruusa painoi 15,5 kg. Tytön lukema oli aika lailla sitä mitä luulinkin sen olevan. Lisäksi pesin molemmat ihan shampoolla. Eipä kumpikaan ollut moineskaan ko. hommasta. Ja siinä pestessä huomasin selvästi niiden kokoeron. Vaikka pikkuinen kasvaa huimaa vauhtia, niin on niissä kyllä vielä iiiso ero.

Valittelin la-iltana äidille, että Ruusa tulee sitten varmaan taas sänkyyn nukkumaan (sänky on hiukan matalampi kuin kotona, joten sinne on helppo kiivetä) ja tilaa ei tule olemaan liiemmälti, kun on kaksi rhonttia seurana (120 cm sänky...). Äiti sai sitten kuningasidean ja raahattiin minun vanha pinnasänky mun sängyn viereen. Koirat siihen nukkumaan. Ja yllätysyllätys hyväksyivät tilanteen oikein hyvin. Jopa Paavo jolle on aina ollut niin tärkeää päästä mun kanssa saman peiton alle. Kerran yöllä siirsin koirat takaisin omaan sänkyynsä eikä muuta. Olivat aikas hauskan näköisiä nukkuessaan punaisessa pinnasängyssä:) :) Ja mulle tuli flashback kaukaa yli 20 vuoden takaa. Nukuin pienenä äidin ja isän kanssa samassa huoneessa (sain oman huoneen n. 10 vuotiaana). Ja nukuin tosiaan tuossa samaisessa pinnasängyssä silloin. Tahdoin aina iltaisin pitää äitiä kädestä kiinni. Ja olin tiukkana, että kädestä ei saanut päästää irti ennen kuin olin nukahtanut. Olin kuulemma tarrannut ihan huolella takaisin kiinni jos äiti oli liian aikaisin yrittänyt ottaa käden pois. Ja nyt samalla tavalla silittelin Ruusaa, että malttoi olla omassa sängyssään. Hih.

Tämä viikko on mennyt aika vauhdikkasti, en ole pahemmin muuta ollut kotona kuin vain nukkumassa.

Maanantaille oli sovittu Kaisan kanssa, että mennään koirien kanssa juoksemaan. Mutta Kaisa olikin flunssan kourissa ja yhteislenkki peruuntui. Mutta mulla oli jo juoksukamppeet varattuna valmiiksi, joten menin sitten issekseen juoksemaan. Siitä onkin aivan älyttömästi aikaa kun olen viimeksi käynyt juoksemassa tai yleensäkään mitään muutakaan urheilemassa (ei hyvä). Ruusa odotteli ison hirvenluun kanssa autossa sillä aikaa kun käytiin Paven kanssa juoksemassa. Hyvä oli mennä, vaikka tie oli aivan peilijäässä. Onneksi on kunnolliset nastasysteemit, jotka oikeasti pysyy kenkien päällä ja ei haittaa mitenkään juoksemista. Tosin otsalamppu unohtui kotiin, joten muutaman kerran tuli juostua suoraan vesilätäkköön. Juoksulenkki ei ollut todellakaan pitkä (ehkä 30-40 min) mutta tuntui silti erittäin hyvältä tehdä jotain kunnolla fyysistä pitkästä aikaa. Sitten nokka kohti Kaisan ja Simon kotia. Päästettiin ensin Paavo ja Ritu leikkimana pihalle. No, eipä Pave pahemmin leikkinyt kun piti niin keskittyä pihan merkkailuun... Paavo autoon ja Ruusa pihalle. Ritu ja Ruusa löysi aika pian yhteisen sävelen ja leikkivät aivan onnessaan. Vaanimista, tassuilla läpsimistä, juoksemista, painia,... Tuntui molemmilla olevan vallan mukavata. Ja näin sain sovittua Ruusalle hoitopaikan viikonlopulle:)

Tiistaina käytiin sitten Sannan ja Nessan kanssa lenksulla. Lenkiltä ajeltiin vielä tallille ja kävin ratsimassa Lisalla. Ruusa oli tallilla taas ihan elementissään. Söi kissan ruokia, leipiä yms. Ahne tyttö... Ja sain sen, pienen mietinnän jälkeen, tulemaan luokse todella vaikeasta tilanteesta. Eli jahtaamasta tallin omistajien kissaa. Ruusa joutui hetken miettimään, että kissa-päivi-kissa-päivi, kumpi voittaakaan... Mutta onneksi valitsi oikein. Jo ensimmäisestä (en ole so far pahemmin joutunut uusimaan käskyä) käskystä pysähtyi mutta vasta toisella tuli luokse. Mutta tämä olkoon vallan hyväksyttävää, onhan kissat Ruusan Suuri Intohimo, tai lähinnä niiden kiusaaminen.

Keskiviikkona sitten käytiin hakemassa Anne ja Keira-koira Linnainmaalta kyytiin ja käytiin porukalla pikkulenkillä metsässä. Oli hiukan pimeää, kun taas unohdin otsalampun kotiin... Sitten menimme viemään Keiraa ell:lle. Tyttö kun pelkää aika tavalla kovia ääniä ja tarvitsi nyt kipeästi apua. Apteekin kautta sitten taas Kaisalle ja Simolle hakemaan DAP-laite lainaan Annelle. Ruusa ja Ritu taas pääsi peuhaamaan hetkeksi aikaa. Ja hyvin sujui taas.

Torstaina olikin sitten vuorossa koko talon siivous ja sen jälkeen pienet häiriöharkat. Mukana oli Hannele ja Anni-stabi sekä Laura ja Eeden-rhonttipentu. Otin Ruusalla hiukan remmikävelyä. Ensin ihan tosiaan kera remmin. Sitten otin samaa ilman remmiä. Eli joka kontaktista palkkaa. Meni ihan kohtalaisen hyvin. Tyttö pystyi ohittamaan häiriöt (paikallaan seisseet ihmiset) todella läheltä. Yhden kerran vain tytöllä pokka petti ja oli pakko käydä nuuhkimassa Hannelea. Muuten pystyi suht hyvin mun mukana. Tai no varmaan monen mielestä paremmin kuin suht hyvin, mutta mä olenkin tällainen... :)

Perjantaina sitten jätin koirat pikapissatuksen jälkeen kotiin ja suuntasin auton nokan kohti Espoota. Sanna kävi hakemassa Paavon töiden jälkeen hoitoon ja Kaisa haki Ruusan.

Hyvin oli kuulemma mennyt kummassakin hoitopaikassa. Mitä nyt Pave ja Nessa oli hiukan sisustaneet työhuonetta keskenään ollessaan. Sohvan suojana ollut lakana tuhannen päreiksi ja uutta muotoilua myös sohvalle. Sanna veikkasi, että Nessa on ollut ainakin osittain syyllisenä moiseen. La-iltana olivat jättäneet koirat keskenään koko asuntoon ja nyt oli paikatkin säilyneet ehjinä. Hyvä niin. Pave ja Nepu olivat peuhanneet kuulemma todella paljon. Ne on kyllä hauskoja veijareita. Kummassakin kun on hetkittäin huumoripoliisin vikaa ja sitten keskenään ovat kuin pienet pennut. Velmu ilme naamalla painivat... :) Ruusa oli yksin ollessaan syönyt shipsejä itsepalveluna syö-niin-paljon-kuin-jaksat-periaatteella. Ahne mikä ahne. Kovasti olivat Ruusa ja Ritukin peuhanneet. Tosin Ruusa oli kiskonut Ritua parrasta ihan täysiä, joka oli Ritun mielestä vallan kummallista käytöstä. Mutta ei ollut kuitenkaan sanonut kovaa sanaa. Ja olipa Ruusa päässyt esittelemään portinylikiipeämistaitojaankin:) Ja haukkumistaitoja. Tosin tuota jälkimmäistä ei pahemmin päässyt toteuttamaan, kun oli joutunut aina arestiin. Minunkin täytyy ehdottomasti alkaa panostamaan tuohon asiaan, olen ollut aivan liian lepsu ko. asian suhteen. Sain myös hyviä vinkkejä Kaisalta ruokien suhteen. Totta tosiaan, aamun luu-ateria on liian pieni suhteutettuna illan mössöruokaan. Muutamma siis hiukan suhdetta järkevämmäksi. Myös vinksien pureskelua täytyy alkaa opettamaan pikkuiselle. En jaksa ikuisesti pilkkoa tytön ruokia, vaan saisi opetella syömään hotkimatta...

Olikos tässä jo kaikki päivitettävät asiat... :) Ja onnittelut, jos joku jaksoi lukea tänne asti. Tarjoan kahvit kaikille jotka moiseen suoritukseen pystyivät:)