Olin viime viikolla työreissussa Pariisissa:) ja koirat olivatkin sitten taasen hoidossa Leenan ja Ulla-rhoden luona. Lähdin maanantaiaamuna reissuun ja jätin koirat kotiin, oltiin sovittu Leenan kanssa että hän noutaa koirat töiden jälkeen mun luota.

Keskiviikkoiltana palailin sitten reissusta ja hyvin oli taas koirilla mennyt. Ruusa oli leikkinyt aikas paljon Ullan kanssa. Pave oli vain käynyt välillä tarkastamassa tilanteen, että hyvin sujuu leikit, jatkakaa toki:) Tiistaina ja keskiviikkona Ruusunen pääsi töihin. Lapsityövoimaa... Ruusa oli siis Leenan äidin kanssa myymässä junalippuja Toijalan asemalla. Ensimmäinen päivä tytöllä oli mennyt ihmetellessä junia. Oli kuulemma istunut nenä kiinni ikkunassa, otsa rypyssä kummastellen niitä. Ei ollut malttanut nukkua kuin tunnin koko päivänä. Keskiviikkona oli sitten malttanut jo paremmin nukkuakin. Ja olihan tytöllä oma lelu ja asiallinen lounasboksikin mukana työmaalla (porsaan paistia tietty:)). Voin vaan kuvitella asiakkaitten ilmeen, kun Leenan äiti oli välillä poikennut taukohuoneeseen ja Ruusunen oli istua tärrännyt lipunmyyjän tuolille... :) Niin ja olihan tyttö kovasti auttanut siivoajaakin ottamalla roskia pois säkistä samaa vauhtia kun hän oli niitä sinne laittanut:) Tehokas likka! Iso kiitos jälleen kerran Leenalle koirien hyvästä hoidosta. Ja pahoittelen, ettet saanut pahemmin taaskaan nukuttua. Kuulemma normilevyiseen sänkyyn ei oikein mahdu ihmistä ja kolmea rhodesiankoiraa, jännä juttu...!

Viime viikonloppuna olikin sitten taas koirat hoidossa. Tällä kertaa Ruusunen lähti nauttimaan isukkinsa seurasta ja Pave meni Walla-rhoden seuralaiseksi. Ruusa oli hiukan aiheuttanut harmaita hiuksia Maaretille ja Laurille ahneudellaan ja uteliaisuudellaan. Takkaan voi hyvin änkeä itsensä, kuten myös saunan kiukaaseen. Ja oli ilmeisesti jonnii verran yrittänyt syödä ihmisten ruokia. Se on kyllä silmittömän ahne koira... Mutta onneksi todella nöyrä eli ei tarvitse paljoa sanoa, kun tyttö on jo muikistelee ja kiemurtelee anteeksipyytävästi. Välillä mietityttä että onko se jopa liian pehmeä, mutta sitten taas osoittaa yllättävää reippautta joissain tilanteissa (outo ääni tai tilanne) eli ei siitä huolissaan tarvitse olla. Ruusa vaan on niin totaalisen erilainen rhode kuin Paavo. Ei ikinä uskoisi että nuo kaksi ovat samaa rotua!! Ei luonteen eikä myöskään ulkonäön perusteella... Ruusa oli tosiaan päässyt saunomaankin ja oli tykännyt siitä kovasti. Tuleekohan siitä samanlainen saunomishullu kuin Pave oli pienempänä... Ruska-isukki oli kovasti leikkinyt tyttärensä kanssa ja olivat nukkuneet oikein lähekkäin. Paavolla oli mennyt hoitopaikassaan vallan hyvin myös. Kuulemma oikein rauhallinen poika:) Niinpä...:) Iso kiitos Maaretille&Laurille ja erityisesti Inalle, kun otit lyhyellä varoitusajalla jätkän hoitoon!!

Maanantaina en uskaltanutkaan sitten lähteä koirien kanssa metsään lenkille. Olin päivällä hierojalla ja se sai aikaiseksi niin omituisen olotilan, ettei pystynyt lähtemään lenksulle. Illalla oli vielä Pirkanmaan Vinttikoirakerhon kilpailutoimikunnan kokous. Muuten vallan mukava ja lämminhenkinen kokous, mutta ko. rakennuksessa ei ollut lämmöt päällä, joten 2,5 tuntia palelemista teki tehtävänsä. Tiistaina olin vain muutaman tunnin töissä kunnes katsoin paremmaksi lähteä kotiin. Tiistai-iltana kuume nousi 38,4 ja olo oli sen mukainen eli aivan karmea. Niveliä särki ja muutenkin aivan zombie-olotila. Keskiviikkona sama homma ja samat lukemat. Koirat onneksi malttoi lähes koko ajan nukkua mun seurana ja tyytyivät kohtaloonsa. En millään pystynyt lähtemään niiden kanssa lenkille:( Käytin vain pihalla tarpeillaan ei muuta. Onneksi eilen oli jo kuumeeton päivä, tosin armotonj väsymys yhä päällä. 13 tuntisten yöunien päälle nukuin vielä nelisen tuntia päiväuniakin ja silti väsytti... Tänään alkaa jo hiukan elämä voittamaan ja pystyy ehkä jo tekemään muutakin kuin vain nukkumaan. Töihin ei vielä pystynyt lähtemään, vaikka kovasti olisi mieli tehnytkin. Ei vaan vielä ole energiaa moiseen. Illalla voisi yrittää jos jaksaisi lähteä lenkille, tai sitten viimeistään huomenna. Alkaa jo varmasti meitä kaikkia nyppimään tämä sisälläoleminen...