Ruusa oli aikas reippaana tyttönä lähdössä kotiin kun kävin sen eilen noutamassa. Kyselin vielä ell:ltä tuosta olkapäiden ocd:stä ja sanoi, että toki liikunnalla ja ravinnolla voi vaikuttaa sen syntymiseen. Mutta voi myös käydä niin, että koiraa ruokitaan ja liikutetaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja silti tulee ongelmia. Eli on mahdoton sanoa, että onko tuo aiheutettua vai olisiko tullut joka tapauksessa. Voi kuitenkin olla perinnöllistäkin. Hiukan helpotti olotilaa tuo tieto, vaikkakin yhä harmittaa pienen Ruusan puolesta...

Kun toin Ruusan kotiin, Pave käyttäytyi todella oudosti. Nuuhkaisi vain kerran ja sitten oli jo hyppäämässä Ruusan selkään. Just. Tooodella huono idea ottaa napakka pihtiote steriloidusta tytöstä. Heitin Paven autoon ja kohti Ritun residenssiä. Kaisa ja Simo ystävällismielisesti ottivat Paavon mukaan lenkille. Me jäätiin Ruusan kanssa heille odottelemaan (lue:pötköttelemään).

Ilta meni Paavon laulantaa kuunnellessa. Pave oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että hänen pitää päästä olemaan sillai. Tai ainakin pois eteisestä portin takaa muiden luo. Ruusa oli aika väsynyt ja hyvin ujo. Tukeutui tosi vahvasti muhun koko ajan.

Yöstä meinasi tulla melkoinen ongelma. Tiesin, ettei Paavoa voi jättää makkarin ulkopuolelle ihan oven taakse, tulee karmit kaulassa sieltä. Viritin sitten muuttolaatikoita oviaukkoon. Ei hyvä idea. Jätkä huusi kuin sitä olisi tapettu, aivan täysiä... Joten uusi viritelmä. Laitoin Ruusan pedin mun viereen nurkkaan, siihen eteen laatikoita. Näin Paavo ei pääse Ruusaan käsiksi lattian kautta ja jos yrittää tulla sängyn kautta niin mä huomaan sen. Jätkä kävi aika kierroksilla. Hakkasi muakin tassulla ja lauloi serenadia mun korvan juuressa. Onneksi vihdoin jossain vaiheessa nukahti. Huh. Ruusa heräili pari kertaa yön aikana ja halusi että ollaan ihan liki (siis laittoi pään mun poskea vasten, silmät puoliummessa ja heilutteli häntää). Jossain vaiheessa vielä hyppäsi sänkyynkin (kiva herätä kun toinen ponnaa mahan päältä sänkyyn). Onneksi Pave ei enää jaksanut siihen reagoida.

Aamulla taas poika oli kyllä ihan täpäkkänä. Plääh. Joten taas koirat eri puolille porttia. Ruusa vaelsi koko ajan ihan mun kannoilla. Taitaa tytöllä olla hiukan hassu olo. Ai niin, eilen illalla Ruusa, ensimmäistä kertaa, jätti ruoan syömättä. Aamulla oli taas perinteisen ahne koira talossa.

Nyt se tuossa nukkuu häkissä yöpuku ja shortsit päällä. Aamulla meni pari tuntia, että sain keksittyä mitä laitan sille haavan suojaksi. Tötteröä ei voi laittaa tuon häkin takia, joten yritin viritellä jotain kikkakolmosta. Ei vieläkään ole kovin hyvä systeemi, mutta välttää tämän päivän. Hyviä ideoita otetaan vastaan, miten saisi näppärän ja hyvin suojaavan puvun tehtyä...!