Ei kai taas vaan ole päässyt käymään niin, etä blogi on ollut päivittämättä pitkän aikaa? :) Hyvänä syynä voi tällä kertaa käyttää lomareissua.

Viimeisin teksti on näköjään tuosta mejäkokeesta. Tuon potkaisun jälkeinen päänsärky kesti sitten vaivaiset 1,5 viikkoa... Vaarallista tämä koiraharrastus. Mutta sitten pääasiaan eli koiriin.

Kävin tuossa taannoin kyläilemässä Ruusan isukki-Ruskan omistajien luona. Päästettiin sitten isä ja tytär leikkimään hetkeksi pihalle. Suht hyvin sujui leikkiminen. Hiukan Ruusaa jännitti Ruskan rajuus, mutta muuten ihan ok. Tosin Ruusan autoonlaitto ei sitten sujunut niinkään mallikkaasti. Paavohan on ennenkin ottanut kierroksia siitä jos R on ollut leikkimässä muiden urosten kanssa. Ja nyt oli aivan tohkeissaan, kun olin laittamassa Ruusaa autoon. Ei siitä tullut yhtään mitään. Joten poju matkusti takapenkillä. Kotiinpäästyä sama meno jatkui. Eli samantien oli poika nappaamassa pihtiotetta Ruusasta, kun silmä vältti. Olivat sitten illan eri puolilla porttia. Ja ei meno rauhoittunut illaksikaan. Paavo vinkui, kun Ruusa oli olkkarin puolella. Ja lisäksi ystävällisesti hakkasi makkarin ovea. Joten ei kun poika autoon ja rauha maassa. Hain sen sitten aamuyöstä jossain vaiheessa sieltä pois ja sitten malttoi jo nukkuakin. Aamulla oli tilanne sitten jo onneksi normaali.

Juhannusaatonaattona kävin sitten viemässä koiria hoitopaikkoihin. Ruusa meni Tamu-rhoden seuraksi Tommille&Lenille ja Paavo Keira-rhoden seuraksi Annelle&Makelle. On kyllä mukavaa lähteä lomareissulle, kun on luotettavat koirien hoitopaikat! Me tosiaan suunnattiin kohti Maltan aurinkoa viikoksi:)

Koirilla oli mennyt hoitopaikoissa ilmeisesti vallan mainiosti. Tai eivät sitten vaan kehtaa tunnustaa kaikkia niiden toilailuja. Ruusunen tosin oli hiukan kunnostautunut ruokarosvoilussa. Eli oli käynyt toisella kertaa maistelemassa hiukan kuivanappuloita, luita ja possunkorvia. Ja toisella kertaa oli aukaissut pakastimen (!) ja syönyt sieltä ranskiksia ja porkkanasosetta. Vetolaatikoiden aukaiseminen ei ollut onnistunut, joten oli joutunut tyytymään vaain kasvispitoiseen ravintoon. Lihat kun olivat niissä laatikoissa.

Ruusa oli saanut muutamaksi päiväksi lisäleikitettävän, kun Urho-rhodekin oli ollut siellä hoidossa. Ja hyvin oli Ruusa saanut adhd-Urhonkin väsytettyä:) Ruusa oli ollut hoidossa oma itsensä ainakin kommenttien perusteella: kiltti, likioleva, energinen ja hauska. Sitähän se tyttö on. Jälleen kerran tuli mietittyä, että kyllä maailma olisi menettänyt todella paljon, jos Ruusaa ei olisi. Onneksi Marianne päätti leikauttaa Ruususen sinuksen! Ruusa on pieni energiapakkaus, joka tuo tähän maailmaan valtavasti iloa. Aina iloinen ja sylissäviihtyvä pirpana:)

Paavokin oli ollut suht kiltisti hoitopaikassaan. Hiukan oli loppuvaiheessa alkanut jahtailemaan Buddy-kissaa, mutta kuulemma katti itsekin härnää koiria aika tavalla. Eli sitä saa mitä tilaa. Ja lenkilläkin poju oli käyttäytynyt suht siivosti eli ohitukset onnistuneet yms. Loistohomma!

Loman aikana sain, helpottamaan ikävääni, molemmista hoitopaikoista tekstiviestitse tietoa koirien kuulumisista.

Ja kävipä Pave kipaisemassa maastokisoissakin minun lomaillessani. Tommi (apunaan Anne) suuntasivat minun autoni nokan kohti Mustialan kisoja viime torstaina. Mukana toki oli myös Tamukin. Ruusa jäi Lenin seuraksi. Kisoissa meni ihan ok. Taso oli huimaavan kova, joten Pave jäi suht ok pisteillään 10. sijalle. Mutta kaksi ehjää juoksua kuitenkin. Hiukan toki jännitti, kun viime kisoissa tapahtui mitä tapahtui... Mutta ei ongelmia. Ja alkuerissä oli Tommi napannut sekä Jalon että Paavon lopussa kiinni:) Way to go!

Palailin takaisin Suomeen myöhään perjantai-iltana. Tommi tuli hakemaan bussiasemalta (autoni tosiaan oli heillä hoidossa tuon maastokisareissun takia). Nappasin heiltä Ruusan kyytiin. Ruusunen oli vallan ihastunut kun näki mut. Hyvä niin:) :) Yö nukuttiin Ruusan kanssa viekukkain:) Ja aamulla varhain käytiin sitten hakemassa Pave Annelta. Ja sitten alkoi the show:( :( :( Paavo oli sitten taas päättänyt että Ruusa on ihana Nainen. Oli aivan tohkeissaan. Joten ei kun Pave taas autoon nukkumaan. Ja meno jatkui samanlaisena koko viikonlopun, argh. Todella rentouttava kotiinpaluu! Koirat jatkuvasti portin eri puolilla. Heti jos laittoi yhteen, niin P alkoi ahdistelemaan Ruusaa. Ja Ruusa hädissään juoksee mun luo turvaan. Ja minä kiskon Pavea irti. Huutaakaan ei oikein Paavolle voinut, kun Ruusa pelkäsi moista. Hetkittäin koirat pystyi jopa nukkumaan vierekkäinkin. Mutta la-su yön viettivät portin eri puolilla. Sunnuntaina meno oli hiukan rauhallisempaa, mutta ei normaalia. Lenkilläkin Paavo jaagasi Ruusaa heti jos se sattui tulemaan lähelle... Autossa pystyivät onneksi olemaan rauhallisesti.

Yöksi laitoin koirat taas portin eri puolille, mutta se ei ollutkaan Ruusan mielestä hyvä idea. Ruusa istui makkarin oven takana huokailemassa (halipulaa ilmeisesti). Laitoin tytön omaan petiinsä nukkumaan jonne asettuikin siivosti. Ja taas yöllä heräsin kun typy vinkuu. Kun menin katsomaan, niin se halusikin olkkariin, Paven viekkuun. No sinne sitten. Ja aamulla heräilivät molemmat sohvalta ihan rauhassa. Ja aamulenkkikin meni ilman minkäänlaisia ongelmia. Joten jätin koirat sitten normaalisti eteiseen. Toivottavasti Paavo ei nyt päivän aikana keksi alkaa kiusaamaan Ruusaa...

Tänään on sitten koirilla ohjelmassa autoilua. Ensin käydään lenkillä. Siitä sitten minä menen omille menoille muutamaksi tunniksi keskustaan. Sen jälkeen lenkki ja sitten odottelevat taas muutaman tunnin autossa (Sir Elwoodin keikan ajan). Voisin toki jättää ne kotiinkin, mutta saavatpa jotain vaihtelua päivään, ettei tarvii koko ajan olla vaan kotona.

Huomenna on sitten aikainen herääminen meillä kaikilla. Ja pittee tehdä normaalia pidempi aamulenkkikin. Kuudelta pitää olla lähtökuopissa kohti Pariisia (parin päivän työreissu). Sanna tulee ti töiden jälkeen asustamaan mun luo ja hoitamaan koiria. Palailen ranskanmaalta sitten keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Sitten onkin enää pari päivää töitä, jonka jälkeen koittaa parin viikon loma:)

Niin ja sitten ikävät uutiset (jotka toivottavasti on vain väärä hälytys). Paavolla on jo kuukauden verran ollut pieni patti etujalan yläosassa. Ei ole kasvanut tai muutenkaan muuttunut, mutta varasin juuri ensi viikolle ajan. Parempi kuitenkin tsekata se, ettei ole mitään vakavampaa. Toki sitä voisi pienessä päässään alkaa pyörittelemään kaikenlaisia syöpäskenaarioita, mutta yritän välttää moista. Tosin Pave on viime aikoina hiukan laihtunut, mutta ei niin merkittävästi että siitä nyt suurta haloota olisi syytä nostaa. Maanantaina sitten kuulen millainen tuo patti on ja tarvitseeko se operoida. Toivottavasti ei, sillä uusien doping-sääntöjen mukaan siinä menisi sitten lähes kaikki loppukauden kisat (kolme maastokisaa, pari mejäkoetta ja yksi näyttely). Mutta toki terveys on ykkösasia ja luotan kyllä siihen mitä ell sanoo.