Tämä viikko on ollut Ruusalla aikas hankala. Joka päivä tyttö on toiminut decorative designerina... On mennyt listoja, ovia, pyykinpesukoneen vesilukkoa, petiä,... Ja parina päivänä sisustustyöt on kuorrutettu pissalätäköllä. Huh huh. Ja tyttö on ollut lievästi sanottuna huolestuneen oloinen kun mä olen tullut kotiin. En keksi valtaisaan muutokseen kuin kaksi selitystä. Toinen voisi olla tämänhetkinen lääkitys, jos se ei sovikaan tytölle ja saa olon hassuksi. Toinen, se todennäköisempi, on se että kun ell:n määräyksestä ei saa riekkua lainkaan, energiaa kerääntyy ja sitä sitten päivän aikana puretaan sisustustoimintaaan. Nyt täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa aktivoimaan tyttöä. Onneksi keskiviikkona alkaa hakukrs, torstaina tehdään verijälkiä ja perjantaina ajetaan ne. Ja lauantai menee maastokisoissa ja sunnuntaina alkaa tokokrs. Vielä kun saisi maanantain ja tiistain jollain aktiviteetilla kuitattua niin eiköhän se siitä... :)

Mitäpäs muuta viikon aikana on tapahtunut... Eipä ihmeempiä. Pave on ollut jotenkin erityisen iloinen tämän viikon. Ja se on hyvä se:) Olen leikkauksen jälkeen miettinyt, että kylläpä se poika nykyään pissaa ihan kauheasti. Ja ollut siitä hiukan huolissani. Mutta sitten syttyi lamppu. Eihän se pissaa määrällisesti enempää kuin aiemminkaan, mutta merkkailu on jäänyt lähes kokonaan pois! Eli suorittaa ensimmäiseen puskaan koko pissaamishätänsä ja loppulenkki edetään nostamatta koipea joka hetki. Aivan mahtavaa! Nykyään lenkillä voi siis oikeasti edetä useita satoja metrejä ilman että jatkuvasti tulee tähän kohtaa stop.

Lauantaina oli sitten minun myöhästyneet (Paven leikkauksen takia) synttärijuhlat. Oli erittäin mukavat kekkerit, siitä kiitos loistavalle ystäväpiirille!! Koirat vietti juhlien pari ensimmäistä tuntia autossa. Otin ne sieltä kun kaikki vieraat oli tulleet. Ruusahan oli tietty ihan pähkinöinä kun on niiiiin monta rapsuttajaa vain häntä varten. Hetken saivat patsastella porukassa ja sitten laitoin ne eteiseen portin toiselle puolelle. Hiukan Ruususen toki piti valittaa kohtaloaan mutta tyytyivät sitten uinumaan rauhassa. Yöllä nukkumisesta ei oikein vaan meinannut tulla mitään. Vieraat nukkui mun sängyssä ja mä tein itselleni pedin olkkarin lattialle. Ruusa kävi kyllä nukkumaan sohvalle vallan tyytyväisenä, mutta Paavo tahtoi välttis mun kanssa samalle patjalle. Nukuin sitten yön jossain mystisessä asennossa kun poika vei puolet patjasta. Ja kehtasi vielä yöllä piipata kun peitto oli valunut Hänen Korkeutensa päältä pois... Kumma poika. Ollaan niin itsenäistä ja äijää ja sitten kuitenkin maailmassa tärkeinä on päästä nukkumaan ihan liki saman peiton alle!

Sunnuntai menikin sitten aika sumussa... Ei paljoa napostellut liikkua sohvalta. Käytiin toki pienillä lenkeillä, mutta kunnolliselle lenkeille ei pystynyt. Ruusalle kävi illalla vielä pikku äksidentti. Tyttö heitteli leluaan ilmaan ja sitten yhtäkkiä pysähtyi. Löi kuononsa tv-tason kulmaan. Siihen jäi oikein kunnon lovi, varmaan joku hammas kolahti siihen. Ja suusta tuli hiukan verta. Olin jo ihan varma, että nyt murtui hammas tms. Mutta onneksi ei sentään. Kirsun alla oli vaan pieneltä alalta lähtenyt ihon pintakerros. Ruusa meinasi ottaa lelun (joka oli jäänyt tv-tason päälle), mutta ei uskaltanut. Mulkoili vaan lelua, että tuhma lelu kun satutit mua. Vasta tänä aamuna alkoi taas leikkimään sillä. Hassu likka...