Perjantaina käytiin pitkästä aikaa juoksemassa Paavon kanssa. Mukana oli myös Kaisa ja Ritu-riiseni. Suht hyvin poika kulki edellä ja paikoitellen vetikin ihan ok. Itsellä vaan meinasi alkulenkistä askel painaa hiukan liikaa, mutta loppua kohden helpotti:) Vähän reilun tunnin lenkki teki oikein hyvää, varsinkin kun ensi keväänä pitäisi tempaista puolikas maraton...

Lauantaiaamuna olin ensin muutaman tunnin töissä (viikolla en halua koirien takia tehdä ylitöitä ja töitä on kuitennii hiukan kertynyt tehtäväksi). Sitten koirien kanssa juoksemaan. Otin Ruususenkin mukaan, sai vipeltää vapaana. Toki kyttäsin tarkasti ettei aloita mitään hepulijuoksurinkiä. Ja aikas hyvin malttoi tepsutella rauhallisesti. Paavokin meni suht reippaasti, hyvä niin. Lenkin pituus oli saman kuin perjantaina eli reilu tunti. Sitten tavarat kasaan ja nokka kohti Espoota.

Käytiin vielä Espoossa kävelemässä tunnin lenkki, jotta koirat olisi mahdollisimman väsyneitä. Lenkin jälkeen suuntasin kohti rhodesiankoirayhdistyksen 20v.-juhlaa. Koirat jäi Tomin riesaksi. Suht hyvin olivat käyttäytyneet (ei mennyt juoksulenkit yms hukkaan). Hiukan Ruusa oli piipannut mun perään, mutta ei pahasti. Itsellä ilta meni erittäin rattoisasti. Hyvää ruokaa, juomaa;) ja seuraa.

Sunnuntaina sitten taas kohti rr-leiripaikkaa. Olin lupautunut vetämään maastojuoksuesittelyä. Hienoja suorituksia todella monelta rhontilta. Wau! Kyllä nuo leijonanmetsästäjät osaa tuon vieheenperässä juoksemisen! Treenien jälkeen auton nokka kohti Hämeenlinnaa. Tehtiin Heikin kanssa mejä-jälkiä 3 kpl. Ruusan (eli Heikin mukaan itikan/hippiäisen) jälki on avo-luokan mallinen eli kahdella kulmalla. Sivujen pituudet oli noin 100 metriä. Paavolle tehtiin voi-mallinen m-jälki. Ensimmäinen kulma oli "katkokulma" eli noin noin 5 metrin katko sivulle ja siitä veretyksen jatkuminen. Toinen kulma normaalisti ja kolmannelle kulmalle pari metriä sivuun, muutama metri taakse ja pari metriä sivuun ja siitä veretyksen jatkuminen. Sivujen pituudet oli noin 200 metriä ja toki makaukset joka pätkällä. Sofille väkerrettiin myös m-mallinen jälki, tosin katkokulmat oli ihan koesääntöjen mittaiset. Jätettiin jäljet vanhenemaan yön yli. Kotona oltiin sitten tämän retken päätteksi vasta ysin jälkeen. Auton purku, koirille ruokaa ja nukkumaan.

Eilen, maanantaina, kävin töiden jälkeen vaan nopealla lenkillä koissujen kanssa. Sitten skodan nokka kohti Hämeenlinnaa. Ensin oli itikan vuoro päästä jäljestämään. Ruusa oli hy-vin kiinnostunut Heikin kantamasta sorkasta. Ja oli hyvin huolestuneen näköinen kun Heikki-pirulainen vei sen metsään eikä antanut Ruusalle... :) Sitten vaan jäljestämään. Ruusa oli huomattavasti rennomman oloinen kuin aiemmilla kerroilla. Liekö jäljen vanhentuminen hiukan helpannut, tiedä häntä. Toki vilkuili aina välillä, että tulenko mä perässä. Mutta tajusi heti jäljestämisen idean. Ja meni hitaasti edeten, mutta tarkasti. Minä pöljä aina välillä jättäydyin liinan päähän ja silloin iski tytölle hätä. Siis jos olin esim tiheikössä ja se ei taakse vilkaisemalla nähnyt mua. Eli kuten H totesi, pitää malttaa pysyä noin muutaman metrin mittaisen liinan päässä, että tyttö saa musta tukea. Jonkun kerran piti tytölle näyttää missä jälki kulkee, mutta harjoituksen määrän huomioon ottaen, todella harvoin! Ja useita kertoja tyttö löysi itse jäljen ilmavainulla. Hieno likka!! Ja kulmatkin meni aika suvereenisti, ensimmäinen jopa rengastamalla:) Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen Ruusan suoritukseen. Nyt vaan treeniä, treeniä. Ensin parin metrin mittaisella liinalla, siitä pikkuhiljaa pidentäen täyteen mittaan. Ja kun se onnistuu, niin sitten jälkeä pidemmäksi. Hyvä Ruusa!

Ja sitten oli Paven vuoro. Poika lähti jäljestämään armottomalla tohinalla. Jouduin jarruttamaan sitä aika lailla. Tosin olisi pitänyt jarruttaa vielä enemmän. Paavo nimittäin tempoi melkoista siksak-kuviota jäljen molemmin puolin ja näin jäi ensimmäinen makaus huomaamatta. Eli lisää jarrutusta jatkossa, ettei jää tapahtumat huomioimatta. Ensimmäisellä kulmalla tapahtui taas sama kuin kokeessa. Eli mentiin veretyksen loppuun ja siihen kohtaan stop. Kehottamalla lähti hakemaan jatkoa ja aikansa etsittyään löysikin sen. Mutta vauhti oli kummasti hiljentynyt ekan pätkän touhottamisesta. Taisi katkokulma hiukan väsyttää poikaa. Välillä teki paavomaisia tuijotan-kaukaisuuteen-kohtauksia. Mutta kehoittamalla tai jäljen näyttämällä tuli takaisin töihin. Toisesta katkokulmasta ei ole muistikuvaa. Hatarasti muistelen, että selvitti sen jalanjälkiä pitkin. Ja loput makaukset huomioi aika hätäisesti. Eli Paavon kohdalla tyypillinen suoritus. Hetkittäin todella hyvää ja tarkkaa työtä. Ja hetkittäin taas haaveillaan ja lopetetaan työnteko. Heikin kanssa puhuttiin, että Paavolla täytyy jatkossa tehdä treeni vielä tiukemmin jarruttaen ja lyhyemmällä liinalla. Eli ei ole mahdollisuutta lähteä tekemään laajaa siksak-hakukuviota. Ja aina haahuilu katkaistava ja sitten taas kehut kun tekee töitä. Jos näillä keinoin saisi lampun syttymään pojan päässtä. Hope so!

Käytiin vielä tepsuttelemassa Sofin jälki. Ylläri, tyttö meni todella hyvin. Katkot selvisi hyvin ja makaukset merkattiin. Ja juuri ja juuri ehdin keräämään avomerkit pois samaa vauhtia kuin koira eteni. Toivottavasti H&S ottaa piirinmestaruuden ensi viikonloppuna:)

Kello oli jo vaikka ja mitä kun lähdin ajelemaan. Matkalla piti vielä tehdä yksi stoppi, kun vein leirillä lainassa olleen viehelaitteen takaisin Heidille Valkeakoskelle. Kotona oltiinkin sitten vasta klo 22.20. Loppumatka meni aika tavalla sumussa väsymyksen takia. Onneksi ei loikkinut hirviä tielle, mun reaktioaika ei olisi ollut kovinkaan hyvä siinä tilassa...