Ruusa oli tosiaan Walla-koiran kaverina. Kovasti oli tyttö viihtynyt. Olivat peuhanneet, syöneet yhdessä luuta ja leikkineet samoilla leluilla. Niin ja toki myös nukkuneet ja syöneet. Aika hyvä loma siis! Kuten alla olevista kuvista näkyy...
Pave nautiskeli lomasta Tamun kanssa. Tämä ehkä kertoo kaiken (reissuun saamani tekstiviesti): "Nuori pari on kuin kaksi marjaa - yhteisinä intohimoina on kummallakin ruoka ja mahdollisimman lämmin nukkumapaikka. Tällä hetkellä on meneillään juuri vauhdikas painihetki olohuoneen matolla."
Ruususen sain matkaani jo heti lentokentälle tullessani jonne Ina ystävällisesti toi koirani ja autoni :) Ruusalla alkoi hiukan pää pyörimään hyrrännä kun huutelin tyttöä nimeltä, ennen kuin keksi, että missä se orja oikein on. Reippaasti teputti odotushallissa, taisi tyttö olla aika unessa (olin Hki-Vantaalla klo 1.30). Ma-aamuna ei olisi millään jaksanut herätä, mutta silti piti teputtaa koko ajan mun perässä etten vaan taas katoa:)
Vajaan tunnin unien jälkeen en itsekään ehkä ollut kukkeimmillani. Mutta ei auta, Ruususella oli fysioterapeutin aika klo 8.
Ruusa sai aluksi nuuhkutella ympäri vastaanottohuonetta vapaana. Yllättävän paljon itikka jänskäsi käsittelyä (toki ei sille ole moista koskaan tehty), mutta antoi kuitenkin suht hyvin tehdä kaikki jutut. Elina naureskeli, että taitaa olla aika mammankulta kun välillä päästi Ruusan irti, kesken manipuloinnin, niin tyttö änki ihan mun syliin istumaan, kuono vasten poskea. Niinhän se on... :) Kehui kovasti ipanan luonnetta ja söpöä ulkonäköä.
Tuo oli ihan huippukäynti! Elina ensin kuvasi videokameralla tytön liikkeet, sitten tutki, antoi jumppaohjeet, näytti miten ne tehdään, manipuloi tytön olat yms ja vielä juoksutti vesijuoksumatollakin. Ja tämä kaikki äärimmäisen koiraystävällisesti, ammattitaitoisesti ja vieläpä edullisestikin. Voin lämpimästi suositella kaikille Elina Karhumäkeä Tampereelta! Elinan kommentti oli, että tyttö on suht ok kunnossa, oli odottanut puhelun perusteella pahempaakin. Tosiaan jatkossa Ruusa tekee vatsalihas- ja punnerrusliikkeeitä joka pvä. Ja seuraavan kerran menen Elinan luo 1,5 kk:n päästä. Katsotaan onko jumpat auttaneet tilannetta.
Töitten jälkeen kävin hakemassa sitten Paven kotiin. Paavo-paralla taisi olla jo jonkin verran ikävä. Koko illan piipitteli ja marssi perässä. Ruoan jälkeen hiukan hiljeni mutta ei kokonaan. Otin sitten Paven sohvalle kainaloon (tai siis istuin sohvalle ja jätkä tuli vapaaehtoisesti aivan liki nukkumaan). Rapsuttelin siinä hetken aikaa ja johan alkoi piippaaminen helppaamaan. Voi tuota hassua poikaani! Ruusahan osoittaa halipulaansa (kroonista sellaista) ihan jatkuvasti mutta Paavo harvemmin. Siksi se tuntuuu niin sykähdyttävältä kun joskus Paavo-äijäkin sortuu moiseen :)
Keskiviikkoaamuna mentiin sitten porukalla ell-Juhan luona käymään. Molemmilla oli normirokotukset ja lisäksi tsekkailtiin nämä vanhat vaivat läpi. Eli Juha taivutteli Ruusan olkapäitä ja oli tyytyväinen näkemäänsä. Lihaksisto on alkanut palailemaan ja leikkaustarvetta ei ole! Jee! Myös korva on parantunut hyvin (kiitos ahkeran teippaamisen...). Eli terveeksi todettuja koiria kumpainenkin, hyvä niin (pitkästä aikaa). Ai niin, ennen kuin päästin odotushuoneeseen juttelin siinä vuoroaan odottavan borderterrierin omistajan kanssa. Kävi ilmi, että hänen serkullaan on rhode (Zinda, joka on Paven kanssa samasta kennelistä ja on joskus leikkinytkin Paavon kanssa). Toivottavasti terveiset meni Rialle perille ;) Ja sitten ovikello soi ja sieltä tuli Ruusan Carlos-serkkupoika! Voi sitä riemua kun päästettiin koirat hiukan peuhaamaan odotushuoneessa. Ruusa kieppui ihan sykkyränä ja haastoi Carlos-jättiläisen leikkiin. Täytyy ehdottomasti saada nyt aikaiseksi ja mennä lenkille Carloksen kanssa. Tuntui sujuvan leikit niin hyvin Ruususen kanssa.
Eilen illalla tein sitten ensimmäistä kertaa jumppaliikkeitä. Ruusunen ei oikein ymmärtänyt peruuttamisen ideaa, vaan jänskäsi sitä hiukan. Eiköhän se ala sujumaan pikkutreenillä. Jalkojen nostelu (ristikkäiset jalat ilmaan, vatsalihasliike) sujui hyvin. Ja kottikärrykävely (nameja luistamattomalle matolle, koiran takapää ilmaan ja siitä poimii nameja eteenpäin kävellessään, punnerrusta siis) sujui oikein hyvin. Ahne kun on. Myös sivutaivutukset oli helppoja juttuja.
Pave kuolasi sillä aikaa niin paljon portin toisella puolen että teetin sitten samat jutut myös sille. Ja jätkä oli ihan tohkeissaan. Kottikärrykävelyssä hiukan ihmetteli, että mitä siellä roikut, mutta meni kuitenkin eteenpäin. Peruutukset teki todella vauhdikkaasti ja monta kertaa. Jalkojen nostelu oli hiukan ällöä, mutta seisoi kiltisti kuitennii. Huomasin että yhdessä paperissa oli liike, jota ei Ruusalla tartte tehdä mutta ajattelin tehdä sen Paavolle. Eli koiran etupää nostetaan tassuista täyteen mittaan seisomaan ja siitä peruutetaan taaksepäin 10 askelta. Ja jos oli tohkeissaan peruutuksesta niin tästä oli aivan seitsemännessä taivaassa. Häntä vaan vispasi ees taas kun oli niin hauskaa.
Kuka vielä kehtaa väittää että jumppaaminen on tylsää !
Tänään saan vielä rimat pihalle, niin pääsevät niitäkin teputtamaan. Ja sitten talvella (jos sitä tulee tänä vuonna) on luvassa paljon umpihankikävelyä. Niin ja alamäkiä täytyy mennä siksakkia hitaassa käynnissä. Aika paljon kaikenlaista, mutta jos näillä jumpilla yms saan tytön kuntoon, niin helppo nakki!
Kommentit