Muistin yhtäkkiä, että minullahan on jäänyt kirjoittamatta tapaamisemme Penan kanssa. Olin tosiaan ilmonnut Paavon karhunhaukkukokeeseen. Kokeessa katsotaan miten koira reagoi täytettyyn, liikuteltavaan karhuun. Mietin vielä edellisenä päivänä, josko peruisin osallistumisen. Hinta oli nimittäin todella suolainen 60 euroa. Lisäksi veikkailin, että Pavel ei aio moiseen reagoida. Eipä siitä luonnetestissäkään saatu kovin paljoa reaktioita irti... Mutta päätin sitten kuitenkin mennä kokeeseen.

Viileänä lokakuisena aamuna mentiin Askolaan Penaa moikkaamaan. Katselin ensin muutaman muun rhoden suorituksen. Joukkoon mahtui kaikkea mahdollista. Oli niitä jotka suhtautui Penaan kuin oikeaan, elävään tapaukseen. Ja niitä jotka lällättelivät moiselle. Ja toki myös niitä joilla meni pupu pöksyyn. Pave toimi tasan tarkkaan niin kuin olin ajatellutkin. Eli ei moinen elikko pahemmin kiinnostanut. Ihmettelin suuresti kun tuomari tuli sanomaan, että minun pitää mennä taputtelemaan karhun takajalkaa ja näin yrittää saada koira innostumaan nallesta. What! Siis jos nyt yritetään mukailla oikeaa karhutilannetta, niin en nyt ihan menisi taputtelemaan karhua... No ei tuo taputtelu tilannetta miksikään muuttanut. Paavoa ei kiinnostanut sitten pätkän vertaa... Enpä minä oikeasti mitään metsästyksestä ymmärrä, mutta tuntui kummalliselta tuo, että sinne mennään karhun viereen kykkimään ja rupattelemaan karhulle. Lisäksi hämmästytti joidenkin koirien kohdalla se, että jos koira selkeästi tahtoi paeta paikalta ja pelkäsi häntä koipien välissä karhua, se piti lähes väkisin viedä Penan luo. Itse en ainakaan lähtisi pakottamaan pelkäävää koiraa kar-hun luo. Jos haluaa paeta, niin saa mun puolesta tehdä sen. Lopuksi otin vielä molemmat koirat ajuetehtävään. Ja taas koirani eivät pettäneet odotuksiani. Ruusa sinkaisi toooodella kauas ja Paavo katseli taas tylsistyneenä, että tätäkö taas :) Ärsyttävä nalle, kun siinä rullailee melkein tassuille, näin taisi Pave ajatella. Ei muuta kuin Ruusan haku pellon laidalta ja koissut autoon.

Mutta oli mukava tavata pitkästä aikaa rhodeimmeisiä, joihin ei niin usein törmäile. Ja rhodejahan on aina mukava nähdä:) Niin ja ruoka & buffa oli herkullista (kiitos siitä asianosaisille!).

Mitäpäs muuta meidän elämässä on tapahtunna. No ainakin sellainen "suurempi" muutos, että olen keksinyt kaksi lenkkipaikkaa jossa voin pitää Pavea vapaana. Paavohan on monen monta vuotta lenkkeillyt lähes täysin remmissä, poika kun ei oikein arvosta muitten urosten seuraa. Mutta noissa lenkkipaikoissa liikkuu todella vähän muita, joten siellä poikakin on saanut jolkotella vapaana. Kesällä käveli lähinnä mun perässä polulla mutta viimeisen kuukauden ajan on ollut hämmentävän iloinen ja leikkisä poika! Ihan haastaa Ruususta leikkimään (tuota tapahtuu yleensä harvoin!). Muutenkin heiluttelee häntää tositosi paljon. Pavel kun osaa myös olla aika rauhallinen mutta nyt on ollut ihan suunnattoman onnellinen pienipoika! Mukavaa! Liekö meidän uusi agilityharrastus vaikuttanut asiaan? Ei voi tietää...

Agility sujuu Pavella jo todella mallikkaasti. Oikein hämmästelen joka tiistai, miten taitava poju onkaan... Pystytään tekemään ihan pitkiäkin pätkiä ilman palkkaamista. Ja tuolla treeneissä on muutenkin todella hauskaa. Meillä on tosiaan hallin molemmat agiliitokentät varattuna. Porukkaan kuuluu 6 rhodea hassunhauskoine omistajineen. Tiistai-ilta sujuu kuin tanssi. Koira tekee innokkaasti juttuja. Ja muitten treenareitten kanssa on mukava jutustella. Kivaa! Ruusunen saa aina sillä aikaa opetella ihan yksinoloa kotosalla. Tekee tytölle oikein hyvää oppian vihdoin tuokin taito.

Olemme myös käyneet kerran viikossa ohitustreeneissä Ruusan kanssa. Ja sekin tekee oikein hyvää sekä minulle että Ruususelle. Mä pääsen ohjatusti treenaamaan ja Ruusa saa hyvää treeniä. Lisäksi tuossakin tyttö saa opetella yksinoloa. Jätän Paven yleensä treenien ajaksi kotiin, joten treenipätkien välissä Ruusa joutuu olemaan ihan yksin autossa. Asia joka on ollut todella hankalaa Ruusalle. Toivottavasti saan talven aikana tuonkin asian kuntoon, niin  ei ole niin stressissä kisapaikalla kun otan Paven pois autosta. Ruusa pikku iilimato :)

Niin ja pidimmehän tuossa viikko sitten "viralliset" maastokauden lopettajaisetkin. Hyvää ruokaa ja seuraa, siinäpä ainekset hauskaan illan-/yönviettoon! Oli oikein hauskaa, kiitos kaikille vielä kerran seurasta!

Pitkän tekstin loppuun vielä yksi kuva viime lauantaiselta lenkiltä. Kävimme siis lenksulla Sannan, Joona-vauvan ja Nessa-beussin kanssa. Oli oikein hauskaa (kuten kuvasta nökyy). Joona naureskeli koko ajan Ruusan ja Nessan juoksenteluille. Ja kumma kyllä, eniten seuraili Paavoa. Ehkä se oli helpoin seurattava, kun liikkui suht rauhallisesti.