Jossain vaiheessa löysin netin ihmeellisestä maailmasta lajin nimeltään vesipelastus. Paavolle ei moinen tietenkään sovi mutta Ruusalle laji olisi kuin tehty. Tyttö tykkää kantaa esineitä suussaan ja uida. Pelimerkit siis täysin kohdallaan. Ja eikun etsimään treenipaikkaa. No se ei sitten olekaan niin helppoa. Treen seudulla treenejä järjestää vain noutajaporukka. Ja sinne ei riitä paikkoja kuin noutajille. Hämeenlinnassa on vepe-treeniryhmiä mutta ei sielläkään ole tilaa. Mutta onneksi heillä järjestettiin 28.5. kokeilukerta vepestä kiinnostuneille. Sinne siis.

Päivä alkoi hyvin kylmänä ja sateisena. Argh. Edellisenä iltana testasin, että kyllä se Ruusis menee veteen vaikka keli olisikin kylmä. Hyvä niin. Mutta ei ollut odotukset korkealla, koska sää oli hyvin hyinen.

Ruusa yllätti silti, taas, positiivisesti! Muuta "aloittelijat" oli minun mittapuun mukaan aikas pro. Oli noudot hallussa ja tokoa väännetty tvan verran. Rotuina riisenistä lapukkaan. Ja sitten on vuorossa minun Ruusa. Ensin siltä otetaan back on trackit pois päältä ja alta paljastuu pieni katkarapua muistuttava rhodesianeläin. Ensin kokeiltiin miten leikkii vieraan kanssa. Kerroin jo heti kärkeen, ettei sen kanssa ole koskaan noin leikitty. Sille on opetettu, ettei leluun saa tarttua jos ihminen pitää siitä kiinni. Ja on myös opetettu että sen lelun saa vain istumalla ja katsomalla silmiin. Oli ehkä jopa hiukan hupaisaa katsoa kun aikuinen mies yrittää vetää narulelua maata pitkin ja hetsata pientä Ruusista vetämään lelua. Ja Ruusa vaan heiluttaa häntää, että sulla on vissiin tosi kivaa ittes kanssa ja kyllä mua kiinnostaa mutta kun mä en saa tarttua tuohon ilman lupaa. Oli muu porukka hiukan ihmeissään moisesta koirasta. Muita juttuja en enää muista tarkemmin mutta ainakin yrittivät jossain kohtaa, että Ruusa vetäisi kumiveneen rantaan. Yhä Ruusalla opitut jutut mielessä eikä tarttunut leluun kuin "ole hyvä"-käskyllä. Mutta sitten kun sai luvan niin veti venettä viellä rannallakin ihan tosissaan! Ja sai pikkutirppa tosi paljon kehuja. Myös veneestä hyppäämistä yritettiin. Eihän sille ole moista koskaan tehty. Joten kyllä se sieltä tuli, mutta valui kuin pieni mato veneen reunaa pitkin ja siitä hallitusti veteen (muut tuli armottomalla kamikazeloikalla pläts veteen). Hassu pieni tyttö. Ja perinteisesti Ruusiksen väri sai kehuja ja kovasti kyseltiin kevyestä rakenteesta ja ja ja. Perussettiä kun Ruusan kanssa liikkuu

Eihän se nyt ollut suoraan koevalmis ja täydellisesti osaava tuohon lajiin. Mutta omistaja oli ainakin hyvin tyytyväinen. Sää oli karsea ja silti teki reippaalla mielellä sen mitä osasi. Hyvällä asenteella ja kaikkensa antoi, ei kait sitä voi enempää vaatiakaan! Valitettavasti emme pääse lajia harrastamaan enempää kun meille ei ole treeniryhmässä tilaa. Perin harmillista, olisi hyvin kiinnostava laji!!!