Eilinen päivä meni harjoitellessa autoilua. Paavon kanssa aikanaan aloitettiin tuo asia todella hitaasti. Ensin käytiin katsomassa autoa ja syöteltiin nameja. Sitten autoon sisälle ja paljon namia jne. Ruusan kohdalla vetäisin sitten pikakelauksena tuon kaiken. Eli pentu autoon namien kanssa ja matkaan:) Kävimme ensin katsastuskonttorilla pikaisesti. Siellä tyttö herätti huomiota söpöydellään (yllätys yllätys:)). Tarrautui aika huolella mun syliin ja tärisi. Taisi pientä jänskättää. Sitten taas autoon ja matka jatkui. Seuraava pysähdyspaikka oli barffi.net. Alkumatkan typykkä piippasi, mutta sitten uni voitti... Ruokakaupassa oli myös jänskää kun vieras piteli sylissä:) Ostimme namiaineksia (munuaista, sydäntä yms) ja ajanvieteluita. Ja taas autoon ja kohti Teemeriä. Siellä mittailtiin tytön selkää talvitakkia varten. Lukemat vähän heitteli, riippuen seisomisasennosta:) Mutta takki meni tilaukseen. Ja mukaan tarttui myös jokunen epäaito luu (jos vaikka kissat ei niitä varastaisi...).

Pentu äkkiä kotiin ja uudet luut tutkittavaksi. Ja Paven kanssa menimme piiiiitkästä aikaa metsälenkille Sannan ja Nessa-beussin kanssa. Tekipä hyvää päästä ulos kävelemään, vaikkakin meikäläisellä onkin jalka himppasen verran kipeänä (sairaslomalla seuraavat muutaman päivää).

Illalla nukuimme jopa kaikki 5 sohvalla. Tätä ei siis ole ennen tapahtunut, kun Paavo ei pysty olemaan riiviön kanssa yhtä aikaa sohvalla... Hiukan meinasi protestoida viltin alta nytkin, mutta rauhoittui nopsaan. Ja yönkin poika sai nukkua makkarissa. Ja hyvin meni. Tosin kuuden aikaan molemmat tahtoi pihalle. Pave sai nimittäin illalla, mun lääkärissä käynnin ajaksi, barffinetistä ostamani yli puolimetrisen hirvenluun. Ja siinä reilun puolen tunnin aikana poju olikin sitten syönyt melkein koko luun... Ilmeisesti se aiheutti hiukan hassunolon mahaan ja siksi kävimme aamuyöstä ulkoilemassa.

Tänään oli ensin ohjelmassa operaatio kynsienleikkuu. Eipä Ruusa edes huomannut, että sen kynsiä leikataan, kun namit oli niiiiin kiinnostavia. Pave laittoi enemmän hanttiin tuossa hommassa:) Mutta molemmilta tuli kynnet leikattua ja molemmilla niitä pitää jatkossa leikata useammin. Aivan liian pitkäkyntisiä tapauksia. Ruusalle on tavoitteena saada yhtä lyhyet kynnet kuin isukillaan, katsotaan onnistuuko.

Ja sitten tapaus luoksetulo. Tein ensin muutaman kympin sarjan aiemmalla tavalla. Eli sana pennun lähdettyä liikkeelle - palkkaus eteen - toinen nami kauemmaksi. Mutta. Ei hyvä ei. Pentu kyllä tulee luokse, mutta ei kovinkaan kovalla draivilla (tavoitteena on saada tehtyä sähäkkä, ehdottoman varma luoksetulo). Mutta heitetyn namin perään kyllä mennään into piukassa. Hemmetti. Ei näin... Joten pikainen soitto taas Kaisan auttavaan puhelimeen. Juu, pieleen menee ja rajusti. Juu, saalisvietti olla vahva. Juu, korjataan. Juu, minä taas mokailen:)  Eli muutin systeemiä. Taas. Eli aloin ehdollistaa vain sanaan. Eli sana - nami. Sana - nami. Eikä muuta. Siis ei pitänyt tehdä muuta mutta minäpä teinkin. En edes huomannut kun olinkin jo tekemässä ihan oikeaa luoksetuloa. Se jotenkin lipsahti vaan semmoiseksi. Kyllä on voittajaolo, kun tulee tehtyä koulutussuunnitelma, jossa ei pysty pysymään edes 20 sekuntia. Mutta tulos oli silti hyvä. Eli tyttö tuli armottomalla vauhdilla vihjesanan kuultuaan luokse. Ja aloin ottamaan sitten näppäränä tyttönä jo vähän leveliä mukaan touhuun. Eli odotin että R menee esim. kiusaamaan kissoja ja kutsuin sieltä pois. Ja sehän tuli kuin tuulispää:) :) :) Mutta ei puhettakaan alkuvaiheen vahvistetiheydestä... Mutta sana tuntui ainakin noilla noin 50 kerralla toimivan. Hiukan on vaan epävarma olo, että teenköhän kuiteskaan oikein. Mutta jospa noita meidän häirikköryhmäläisiä saisi vaikka joku päivä kyläilemään ja tsekkaamaan meidän treenejä... Eli Hillevi, Kaisa, V-M, Maaret, Hannele,... tere tulemas vaan tsekkailemaan:) Ja kunhan saan pennulle takin, niin pistetään taas porukan treenit pystyyn ja tulen tuonkin kanssa treenailemaan.

Mutta joku sentään on onnistunutkin. Eli Ruusalla pysyy peppu tiukasti maassa ja katsekontakti mussa kun annan ruokakuppia. Ei nyt vielä osaa odottaa Ole hyvä-vihjesanaa kupin ollessa maassa mutta hyvä näinkin. Aiemmin mainitsemani ruokailuongelmankin olen saanut ratkaistua. Eli ensin menee kissat vessan oven taakse omille kupeilleen. Sitten Pavelle ruoka portin taakse lasikuistille. Ja Ruusa saa syödä keittiössä (että pystyn rauhassa keskittymään istumis-katsekontakti-asiaan). Päiväruoan Ruusa syö keittiössä niin, että kaikki muutkin otukset on paikalla. Paavo pysyy pois kupilta ihan mun mulkaisusta. Ja kissoja varten on tämän talon pelottavin ase käytössä eli hra Suihkepullo. Seison siis Ruusan kupin vieressä ja sumuttelen sillä kissoja pois. Eipä ne enää edes yritä kupille, kun vesisuihku on niiiiin paha asia...