Tänään oli ohjelmassa Ruusan ensimmäinen rokotus. Käytin tytön ennen ell:lle menoa vaa´alla ja yllätys oli melkoinen. Typy painaa jo 9,3 kg. Hoplaa... Ja ei ole kyllä liian pulska, olen aika tarkka sen asian suhteen. Ell:llä olo sujui oikein mallikkaasti. Ipana saikin kehuja hienosta luonteestaan:) Syödä mussutteli vaan kissanruokaa kaikessa rauhassa, ei huomannut edes pistosta. Ja tutkaili tutkimuspöytää eessun taas. Ja kun hetken rupattelin ell:n kanssa, kävi pöydälle nukkumaan:) Korvia putsailtiin, taas. Olen niitä putsannut kotonakin jo pariin otteeseen. Ell epäili samaa kuin minäkin, että pitkä antibioottikuuri on kasvattanut hiivaa korviin. Tytöltä otettiin nyt vihdoin tossut ja gorillapuku pois. Haava on lähes täysin terve, vain se pienenpieni arpi siinä on. Mutta ell antoi puhtaat paperit. Ja tassutkin oli hyvässä kunnossa, vaikka on joutunut pitämään tossuja vaikka ja kuinka kauan. Olen toki niitä vaihdellut ja viritellyt pusseja kurakeleillä.

Lekurikäynnin jälkeen käytiin pienellä lenksulla. Vastaantullut ihminen sai tytön ensin pysähtymään ja sitten pitikin jo mennä tsekkaamaan uusi ihminen. Höh. Ei noin... Siis toki avoimuus yms on hyväksi, mutta lenkillä kaikki pitäisi ohittaa ei mennä katsomaan. Mutta oma moka osittain. En reagoinut tarpeeksi nopeasti ja kiireessä ei tullut edes namejakan mukaan lenksulle. No onneksi vastaantulija ei reagoinut ipanan mitenkään eli ei alkanut lulluttamaan tms. Hyvä niin, sentäs.

Tallille ajellessani muistin vihdoin mitä mun piti aamulla tehdä ennen töihinmenoa (koko aamun mietin, että jotain piti tehdä mutta mitä). Eli ottaa pesukoneessa yön aikana olleet satulahuovat, heijastinloimet ja satulavyö kuivumaan. Joten ei ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä ilman satulaa. Huh. Kentällä ei voinut mennä, kun se oli kuoppainen ja jäinen. Tyttö kompasteli ihan huolella. Eikun metsään. Mutta ei siitäkään pitkää lenkkiä tullut. Lisa hössöttää aina kotiinpäin, joten menin iiiihan lyhyen pätkän, niin jaksoin pysytellä selässä kotiintulopätkän. Tosi siivosti typykkä kyllä meni, mutta ei olisi tarvinnnut kummoista sivuhyppyä, niin mä olisin ollut maassa:)

Ruusakin kävi tallilla tepsuttelemassa. On se kyllä reipas tapaus. Reippaasti mennä tepsutteli pitkin käytäviä kuin vanha tekijä. Ja lähti tuosta vaan vieraan ihmisen perässä viemään satulaa varustehuoneeseen. Ja pääsipä pikkuinen nuuhkimaan hevosiakin. Hevosten puhaltelu ei ollut ihan tytön mieleen, mutta ei pelännyt isoja otuksiakaan. Jossain vaiheessa ilme näytti jo vähän siltä, että tulkaa vaan koettamaan, niin katsotaan kuka on kuka:)

Kotiintultua arvoin pitkän metsälenkin ja shoppailun välillä. Ja Älä osta mitään-päivän kunniaksi jälkimmäinen voitti. Autottomana päivänä syksyllä kävin Mikkelissä maastokisoissa. Niin ja pidän autoa käynnissä, että koirilla on lämmin sitten ratsastuksen ajan. Heh, ei voisi noista ihan päätellä mitä olen opiskellut ja teen työkseni:) :) Kaupunnilta löytyi vaikka ja mitä. Oikein onnistunut reissu siis.

Illalla Ruusa innostui jälleen kerran kiusaaamaan Paavoa. Pave oli jo käynyt iltaunille nojatuoliin, kun riiviö tuli siihen näykkimään ja haukkumaan. Paavo ensin nosteli hiukan ylähuulta ja kun ei auttanut haukahti. Pirpana säntäsi heti nuolemaan Paavon silmiä, korvia, kuonoa. Piti pitkän aikaa vaan kuonoaan Paavon kuonoa vasten. Yms. Oli aika hellyttävän näköistä! Harmi kun ei ollut kamera käden ulottuvilla... Kyllä nuo koiraspuoleiset vaan on helppoja. Hiukan kun hemppistelee, niin sitten saa taas tehdä ihan mitä vaan. Ell:kin totesi, että urokset ovat usein hyvin sallivaisia pennuille. Saavat höykyttää vaikka ja kuinka, ilman että siitä tulee sanomista. Olen kyllä itsekin ihmetellyt Paven pinnan venyvyyttä. En toki olettanut pojan räyhäävän tms, lunki poikahan se on. Mutta että antaa toisen tehdä lähes mitä vaan (ottaa luun suusta, purra palleista, hyppiä kuonoa vasten,...).

Huomenna sitten Paavo menee Nessa-beussin seuraksi ja Ruusa veljensä ja äitinsä kaveriksi. Minä lähden humputteleman Helsssinkiin ym.