Nyt alkaa elämä asettumaan monella tavalla normaaleihin uomiin. Aloitin tänään työt uudessa työpaikassa, joten sitä kautta tulee rytmiä elämään. Ei enää kolmivuorotyön mukanaan tuomaa epäsäännöllisyyttä...

Ruusa oli tänään yksin 6 tuntia eikä ollut tehnyt tuona aikana yksiäkään pissoja sisälle. Alkaa nyt selkeästi paremmin tajuamaan mihin ne pitäisi tehdä (eli ulos). No, itsekin olen muuttanut toimintatapoja eli palkkaan sitä enemmän pihalle tekemisestä. Käytiin sitten töitten jälkeen hakemassa Paavo paavalinen pois hoitopaikasta. Hyvin oli poju viihtynyt siellä, kuten aina. Mikäs on viihtyessä kun on erinomainen henkilökunta ja lisäbonuksena Ulla-rhode kaverina. Kiitos tuhannesti Leena kun hoidit poikaa!!

Mentiin sitten lenkille Paven ja Ruususen kanssa. Hyvin meni lenkki. Ruusakin jaksoi kävellä todella reippaasti koko lenkin eli noin puoli tuntia. Oli hauska, kun typykkä meni lenkillä pissalle, niin katsoi pitkään mua ennen pissaamista, että huomaakko, mä olen niiiiin taitava:) Yksi pikkujuttu vaan unohtui matkasta eli elmukelmut/muovipussit Nalle Puh-tossujen päälle. Nyt ne on sitten mustat tossut, joissa on häivähdys vaaleanpunaista. Täytyypä huomenna pestä ne...

Kotiintultua alkoi mitä armottomin Paavon kiusaus operaatio. Ipana oli aivan vakuuttunut, että Paavo leikkii hänen kanssaan. Jollei naamaa vasten hyppiminen auta, niin varmasti haukkumalla onnistaa. Ja ei vaan millään jätkä lämpeä... Noh, ei auttanut sitten pienen tytön muu kuin käydä nukkumaan ja näkemään unta leikkimisestä. Pienen nukkumisen jälkeen uusi yritys ja kas Pavehan leikki. Siis pomppi itsekseen tasajalkaa ja pirpana oli mun jalkojen alla ihmettelemässä moista loikkimista. Mutta summa summarum. Yllättävän hyvin Paavo jo jaksaa pienen seuraa. Toki örisee yhä Ruusalle mutta selkeästi jo sietää sen olemassaolon, vaikkei se nyt aivan iki-ihana olekaan pojan mielestä.