Ruusa, ikää 7 vkoa, muutti eilen (3.11.) meille:) Pitkä, ja malttamattomalle ihmiselle tuskaisa, odotus on vihdoin päättynyt. Mutta aloitetaanpa kertomus torstaista.

Viime torstaina piti olla Ruusan sinus-leikkaus aamulla klo:8. Odotin koko aamun Mariannelta soittoa, että leikkaus on mennyt hyvin ja pikkuinen on terve. Mutta... Marianne soittikin, ettei leikkausta voitu tehdä, koska tytöllä on iho tulehtunut juuri leikkauskohdasta. Typykälle määrättiin 3 viikon antibioottikuuri ja leikkausta siirrettiin eteenpäin. Toki ihosta otettiin, 4 kpl, raapenäytteet, joilla varmistettiin ettei näppylöitä aiheuta sikaripunkki. Mutta ketään ei näkynyt lasilevyn alla. Hyvä niin. Sitten alkoikin minulla armoton mietintä mitä teen... Kun alkuperäinen suunnitelma oli, että R tulee leikattuna sunnuntaina ja Pave menee toipumisviikon ajaksi hoitoon. Aika nopeasti kuitenkin päätin, että tyttö tulee kotiin odottamaan leikkausta. Alkuviikot ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä ja haluan hyödyntää ne.

Bonga Ruusanveli leikattiin torstaina ja pienokaisella kaikki meni kuin elokuvissa. Ja koskapa Bonga-herran uusi koti sijaitsee Ylöjärvellä (äitinsä Sennan ilona), niin teimme logistisesti loistavan ratkaisun. Eli Bongan ja Sennan omistajat ystävällisesti toivat Ruusankin samalla reissulla. Heille siitä vielä kerran suuri kiitos!!

Hetken aikaa Ruusa halusi vain istua kaikin kynsin takertuneena mun sylissä eikä uskaltanut lähteä liikkeelle. Pave ja kissat kävi hämmentyneinä nuuhkimassa uutta tulokasta. Hetken lattialla istuskeltuamme uskalsi pikkutyttö jo lähteä tutkimaan uutta residenssiään. Ja sitten vauhtia tulikin jo sata lasissa. Kissat juoksi ihmeissään karkuun ja Paavo päätti mennä sohvalla möksäämään. Kummallista, minun todella pienet kissat alkoi näyttää isoilta. Ruusa on nimittäin isompi kuin ne. Puhumattakaan Paavosta joka näyttää aivan jättiläiseltä. Onko Paavokin tosiaan ollut joskus noin pieni?? :)

Hetken aikaa nukuttiin yhdessä sohvalla, joka oli ilmeinen virhe. Tyttö oli nimittäin sen jälkeen vahvasti sitä mieltä, että hänen tulee aina pyytäessään päästä sohvalle. Noh, väärin luultu. Tässä talossa ei vinkumalla tule saamaan mitään vastetta. Kuten ei myös vasten hyppimällä. Natsikuri heti alkuunsa:) Mutta kun tarkoituksena on tällä kertaa onnistua edes hiukan paremmin kouluttamisessa kuin Paavon kohdalla, niin...

Viksu tyttö se kyllä on! Kuten varmasti omat koirat aina... On osannut  tehdä jo viidet pissat pihalle ja yhdet kakatkin. Ja noista muutamat jopa itse sinne pyytämällä. Ja tepsuttaa mun perässä hyvin reippaasti ja oma-aloitteisesti. Toisin kuin Paavo, joka oli alusta asti hyvin itsenäinen poika:)

Yhteiselo tuntuu sujuvan tällä hetkellä aikas hyvin. Kissojen mielestä Ruusa on vallan kiehtova otus, jos ei innostu kauheasti juoksemaan perässä tai puremaan hännästä. Paavo välttelee minkä ehtii. Välillä jätkäkin erehtyy nuuhkimaan Ruusaa ja sitten joutuukin taas juoksemaan inhon sekainen ilme naamallaan karkuuun, kun Ruusa haluaisi änkeä ihan liki.

Niin ja yökin meni hyvin mallikkaasti. Tosin siinäkin tuli tehtyä pienoinen virhe eli otin ensin tytön sänkyyn köllimään (mutku se on niin söpö-selitys taasen...). Oli hyvin vahva uskossaan, että hänen paikkansa on sängyssä eikä jossain typerässä pahvilaatikko-viltti-viritelmässä lattialla. Mutta kun ei saanut mitään reaktiota sänkyä vasten seisomisellaan ja kiljumisella, niin asettui nukkumaan sinne typerään pahvilaatikko-viltti-viritelmään. Ja nukkui lähes koko yön siivosti. Mitä nyt pari kertaa piti vielä kokeilla josko sittenkin pääsisi sänkyyn kun hiukan söpöilisi. Ei onnannut...

Ruoka maistuu pikkuiselle todella hyvin, joka on loistojuttu kouluttamisen kannalta. Tänään aloitetaan tekemään luoksetuloa ja kontaktin vahvistamista. Ja niitä varmasti jatketaan sitten seuraava vuosi... Mutta tätä olen odottanut jo monta vuotta, että pääsen kokeilemaan, olenko Paavon myötä oppinut mitään kouluttamisesta. Ainakin, näin pitkän vuorokauden kokemuksen mukaan, tytössä on sisua ja herkkyyttä sopivassa suhteessa. Ihana pentu:) :)