Tämän blogin päivittämisessä on kaksi ongelmaa. Ei ole mukamas aikaa kirjoitella ja toinen ongelma on tuon otsikon keksiminen:)

Tosiaan uusi sapuska pennun ruokalistalla on ... tattadadaa ... kissankakka. Ihmettelin päivänä eräänä kun tuli niin kumman hiljaista (ipana oli sitä ennen vetänyt täyttä laukkaa ympäri taloa). Ja siellähän se oli pää hiekkalaatikossa nassuttamassa. Yök, yök, yök. En nyt vielä ole siirtänyt hiekkalaatikkoa Ruusperin ulottumattomiin. Täytyy vaan muistaa putsata sitä normaalia useammin...

Maanantaina koirat oli lenkin jälkeen taasen mukana tallilla. Eli nukkuivat autossa ratsastuksen ajan. Ja pikkuinenkin tarkenee vallan mainiosti, kun nyt on autovaatteena Leon&Manun entinen takki. Tuota takkia ei lenkillä voi vielä käyttää, se kun on aikas iso. Mutta autossa menee vallan mainiosti. Kiitos Reetta!

Eilen tehtiin uusia treenijuttuja ipanan kanssa. Eli naksuun ehdollistamista ja kosketuskeppiä. Kumpikin sujui suht hyvin. Kosketuskepin idean tuntui tajuavan, naksun kanssa tarvitsee selkeästi vielä lisää toistoja. Tein ihan lyhkäisiä pätkiä ja vain muutaman sarjan. Eli taisi olla molempia 3 x 5 kahteen kertaan. Mutta vallan mukavaa on treenailla ihan neitseellisen koiran kanssa, pääsee testailemaan omia onnettomia taitojaan. Ensi viikolla alkaa sitten kovempi työ, kun typy saa ensimmäisen kerran pannan kaulaansa. En ole tuon haavan takia vielä moista käyttänyt. Ja lenkilläkin on käyty vain metsässä jossa voi olla vapaana. No, ei jatkossakaan pahemmin kaduilla lenkkeillä mutta aamulenkki tulee lisänä ohjelmaan eikä sitä voi tuossa suorittaa ilman pantaa ja remmiä. Niin ja treenailin tottista Pavenkin kanssa. Poika oli ihan tohkeissaan portin toisella puolella kun tein Ruusan kanssa treenejä. Ja kun tein Paavon kanssa, poika tuhisi tehdessään ihan höpönä, kun oli niin polleaa, kuinka hienosti osaa. Ja osaahan se toki:) Hieno poika.

Tänään oli sitten koirilla varmasti huippu päivä. Kotiin tultuani vaihdoin vain nopsaan vaatteet ja koirat autoon. Mentiin ensin Pirkanmaan Pelastuskoirien pienryhmätreeneihin kuokkimaan. Eli Ruusa pääsi tekemään elämänsä ensimmäisen makkararingin ja heti raunioilla (tai ainakin niiden välittömässä läheisyydessä). Uusi ympäristö ja uudet ihmiset ei tyttöä haitanneet. Hiukan oli toki alussa varovainen, mutta todella nopeasti rentoutui ja häntä viuhtoi vinhaa vauhtia kun juoksi syömään nameja ihmiseltä toiselle. Kiitos paljon mukanaolleille, että saimme tulla mukaan! Sitten menimmä lenkille Sannan ja Nessa-beussin kanssa. Ja tuolla lenkkipaikassa Paavokin saa olla vapaana (ainut paikka jossa on ilman remmiä Treen seudulla). Jätkä vipeltikin ihan omia polkujaan. Täytyy varmaan alkaa kiinnittämään tuohon asiaan huomiota. Tuo on hyvin turvallinen lenkkipaikka, mutta silti ei sen tarvitsisi ihan noin paljoa huidella... Ruusa pysytteli sentään lähellä. Yritti pyytää Nessaa leikkimään, mutta huonolla menestyksellä.

Sitten ajeltiin kotiin ja Hannele tuli vihdoin ja viimein katsomaan Ruusaa. Ja Hannelen tulo sain Pavessa aikaan jotain kummaa ja outoa ja ihmeellistä. Ja tämän kumman, oudon ja ihmeellisen seurauksena Paavo leikki tunnin Ruusan kanssa. Paavohan ei ole tähän mennessä käytännössä lainkaan leikkinyt ällötyksen kanssa. Mitä nyt on loikkinut ympäriinsä, Ruusan katsellessa menoa ihmeissään. Ja nyt ne paini, kirputti, juoksi, nuhjasi,... Aika rajun näköistä oli meno välillä, mutta ei Ruusa vinkaissut kuin muutaman kerran. Ja tuo tyttö kyllä vinkuu varmasti pienimmästäkin. Oli hauska seurata niiden leikkiä:)

Niin ja haava on tosiaan jo lähes tervehtynyt. Kaikki karvat on kasvaneet takaisin. Vain auenneen kohdan lopussa on pieni rupi, joka on todennäköisesti rullantunutta tikkiä. Tämä on mun villi asiantuntematon veikkaus vainen:) Ja sisäsiisteys on periaatteessa hyvällä mallilla. Eli öisin ei tee mitään sisälle, eikä päivän yksinolon jäljiltäkään ole kuin max yhdet pissat jos niitäkään. Ongelmallisempi on ilta. Olen toki paikalla silloin, mutta kun pitäisi ehtiä illan aikana siivoamaan, pesemään pyykkiä yms, niin en joka hetki oli tuijottamassa pirpanan liikkeitä. Eli itsestä on vain ja ainoastaan tämä asia kiinni, pakko myöntää:)