Mitäs meillä onkaan tapahtunut... No, perjantaina aamupäivällä siivosimme ruususen kanssa koko talon. Ruusa siis luikki imuria karkuun ja minä siivosin. Uskalsi kyllä hyvin tulla katsomaan moista vekotinta, kun vain hiukan kysäisin, että miten ois. Eli loppujen lopuksi vallan reipas tyttö, vaikkei uhkarohkean itsenäinen olekaan. Siivouksen jälkeen kävimme hiukan Tampere-kiertoajelulla. Ensin menimme barffi.net:n ostamaan ruokia. Siellä pirpana joutui parin ihmisen syliin, eikä tuo nyt vaikuttanut olevan ihan kamalaa. Toki pikkutärinä oli päällä, mutta heiluttipa yhdelle miehelle häntääkin hyvin iloisena. Ruokaostosten kanssa sitten ajeltiin Leenan työpaikan pihaan, jossa lastattiin osa ostoksista hänen autoon Paavolle vietäviksi. Hyvin on kuulemma Paven kanssa sujunut. Hyvä Paavo, reipas poika...! Ilta menikin sitten kuohuviiniä nauttiessa, uuden työpaikan kunniaksi:) Niin ja saipa Ruusakin maistaa olutta ja sehän tykkäsi siitä todella paljon. Joka kerta kun kävi hakemassa olusen jääkaapista, heräsi typykkä tölkinaukaisuääneen ja riensi keittiöön kerjäämään. Paavohan tykkää Baileysistä todella paljon ja Ruusa on näköjään oluttyttöjä...
Eilen aamulla sain yllättävän puhelinsoiton. Eli Ruska Ruusanisukki tarvitsi kipeästi hoitopaikkaa. Aikani mietittyäni lupasin ottaa pojan hoitoon, vaikka aika tavalla arveluttikin, että miten pikkuisen haava... Teippasin haavan todella huolellisesti haavalapulla ja haavateipillä. Hain Ruskan kotoaan illalla ja aluksi homma näytti onnistuvan. Käskytin Ruskan maahan, ettei läppäisisi tassulla pienen niskaan. Mutta ei se riittänyt. Leikkivät niin paljon ja hampailla, että jouduin parin minuutin jälkeen laittamaan Ruskan lasikuistille portin taakse. Normaalioloissa olisi ollut todella kivaa leikkiä ja tasapuolista ja oikein suositeltavaa, mutta tuon haavan kanssa erittäin epätoivottavaa... Ruska ei oikein diggaillut eristyksiin joutumista, eikä Ruusakaan oikein ymmärtänyt miksi kiva leikkikaveri laitettiin eri huoneeseen. Noh, eikun Ruskalle iso ydinluu syötäväksi, niin johan helpotti. Ja Ruusa sai elämänsä ensimmäisen vinksin, jäisen sellaisen. Eipä siinä kauaa mennyt kun se oli syöty, hyvin näytti maistuvan:)
Olimme vallan rauhassa Ruusan kanssa olkkarissa, kunnes Ruska ilmeisesti kyllästyi luun syöntiin. Käytin pojan ulkona pissalla ja menimme nukkumaan. Ajattelin, että jos se olisi rauhallisempi, kun näkee meidät kuitenkin. Eli tein sellaisen viritelmän, että raahasin yläkerran tasanteella olevan sohvan makkarin oviaukkoon, jolloin Ruska halutessaan näkee meidät, muttei pääse sisälle. Jonkin aikaa poju piippasi mutta rauhottui sitten nukkumaan. Otin haavalapun illalla pois Ruusan niskasta ja hyvältä näytti, joten ei onneksi käynyt mitään vahinkoa (joka olisi ollutkin aika ihme, oli siinä niin paljon teippiä päällä...). Äsken Ruska heräsi yksiksensä itkeskelemään, joten vein sen pissatuksen jälkeen kotiinsa. Taidanpa käydä vielä päivällä lenkittämässä sitä, jos vaikka meni maha sekaisin luun syömisestä (en tiedä kuinka paljon saa oikeita luita kotonaan syötäväksi...).
Ruusa on kehittänyt muuten kivan tavan. Ei ilmeisesti oikein tykkää tuosta lumesta, niin käy pissalla puutarhapöydän alla. Siellä kun on mukavat puulaatat, ei lunta ja vieläpä kasa vaahteranlehtiäkin. Hassu.
On muuten hyvin kummallista, kun on vain yksi eläin. Tai no onhan nuo kissat yläkerrassa, mutta tässä jatkuvasti jaloissa hyörii vain 1 kpl. Kyllä elämä olisikin helppoa näin:) Mutta toisaalta erittäin paljon tylsempää. Ja kyllähän Paavoa alkaa olemaan jo melkoinen ikävä, on se niin mukava jätkä:)
Ai niin, kynsiä leikkasin eilen pitkästä aikaa. Tähän astihan kaikki kynnet on voinut leikata kerralla, eikä tyttö ole edes huomannut moista toimitusta. Nyt joutui vinkaisemaan kahden kynnen kohdalla (en varmasti leikannut liikaa tms, kunhan piuasi). Joten täytyypi alkaa tekemään tuota asiaa normaalimmalla tavalla eli kynsi ja nami. Ettei vaan tuosta tapahtumasta tule taistelua aiheuttavaa...
Alla kuva isästä ja tyttärestä:)
Kommentit