Taas kun jättää hetkeksi päivittämisen, niin menee hetki pohtiessa mitä onkaan tapahtunut... Mutta aloitetaanpa perjantaista. Töitten jälkeen ohjelmassa oli siivousta ja hummastelua. Siivotessa pirpana meinasi auttaa hiukan liikaa, joten laitoin sen portin toiselle puolelle. Noh, tämähän tietysti oli Suuri Loukkaus hänen korkeuttaan kohtaan ja meteli sen mukainen. Kiljui siis suoraa huutoa koko lattianpesun ajan. Noh, pois sieltä kuitenkin pääsi vasta kun oli noin 5 sekuntia hiljaa, mutta aika vahva tuntui olevan kyllä uskossaan, että huutamalla maailman vääryydet (lue: rajoittava portti) poistuvat...

Sitten menimme metsälenkille koirien kanssa ja Ruusa oli erityisen reipas. Johtuiko se valoisuudesta (muutaman sentti lunta maassa) vai siitä etten muistanut ottaa otsalanppua mukaan. Tiedä häntä. Mutta juoksenteli jopa noin 5 metrin päästä musta ja Paavosta. Siis tähän asti on kävellyt koko lenkit ihan mun jalassa kiinni, max metrin etäisyydellä. Noh, sainpa tehtyä helposti luoksetuloja, kun typy irtaantui hiukan enemmän. Ja hyvin toimii.

Lenkin jälkeen tallille. Pidin autoa käynnissä hevosen laiton ajan. Tai no ennemminkin se oli hevosen etsimistä mutakerroksen alta:) Sammutin auton kun lähdin ratsastamaan ja siellä olikin aikas lämmin... Niille joita Lisa-hepan vointi kiinnostaa, niin tyttö oli kyllä taas todella reipas oma itsensä. Ja takapääkin meinasi olla hiukan keveä. Ei pukitellut, jota on näiden yhteisten 16 vuotemme aikana tehnyt vain muutaman kerran, mutta hiukan suunnitteli kyllä. Tosi reipasta menoa ensi vuonna 28 täyttävältä tammalta.

Kotona ipana saikin sitten aivan mielettömän energialatauksen ruoan jälkeen. Veti täyttä laukkaa ympäri taloa, repi lehtiä, kantoi kumisaappaita, kiusasi Paavoa,... Huh. Sain sen kuitenkin rauhoitettua syliin, vaikka kiemurteli aika lailla. Taisi olla vaan yliväsynyt tyttö. Ja valitettavasti olin itsekin. Jos olisin ollut vähemmän väsynyt, olisin tajunnut  teettää tytöllä töitä, johon kanavoida energiansa. Mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta:) Nukkumaan onneksi rauhoittuu aina todella hyvin. Ja nukkuu koko yön aina hyvin rauhallisesti.

Lauantai olikin sitten minun osalta reissupäivä. Olin Seinäjoella mejä koetoimitsija-kurssilla. Lähdin jo ennen kahdeksaa ajelemaan... Ja oli kyllä hyvä kurssi! Maaret tuli puolenpäivän aikoihin hoitamaan Pavea ja Ruusaa. Ja kas kummaa, ipana löytyikin portin väärältä puolelta eli Paven kanssa samalta puolen. Portti oli täysin paikoillaan eikä se nouse ylöspäin, joten ainut vaihtoehto on, että tyttö on kiivennyt yli. Ja onhan se toki mahdollista mennä yli puolen metrin korkuista muovitettua verkkoa ylöspäin kipertäen, mutta haastetta tuo nuo takatassujen sukat... Ja hyvä, ettei ollut satuttanut itseään pudottautuessaan sieltä portin päältä alas. Päivä meni ilmeisesti ihan hyvin. Kuulemma aikas energinen tapaus, tiedetään:) :) Ja kovasti oli osallistunut kaikkeen mitä Maaret oli tehnyt. Tulin kotiin kahdeksan jälkeen illalla (koirat oli tässä välissä pari tuntia itsekseen Maaretin riennettyä uusiin seikkailuihin). Maaret oli jättänyt ne portin eri puolille, mutta samalta puolelta ne taas löytyi. Yritin odotella lasikuistilla, jos Ruusa olisi näyttänyt miten menee portista yli, mutta heiluttivat vaan vinhasti häntiään eikä tyttö lähtenyt ylittämään porttia...

Sunnuntaina sitten kävimme aamusta noin puolen tunnin metsälenkillä. Typy meni taas tosi reippaasti, vaikka sukkien päälle virittämäni muovipussit hiukan aiheutti liukkausongelmaa kivien ylityksissä. Mutta pepusta työntämällä niistä päästin yli. Sitten pikaisesti kotona vaatteidenvaihto, koirille ruokaa ja minä lähdin katselemaan rhonttien Open Showta (joka oli kivasti noin 5 minuutin ajomatkan päässä). Muutaman tunnin koiria pällisteltyäni, ja kotiinlähtöä jo suunnitellessani, törmäsin 4,5-kuukautisen Edenin omistajaan. Ja hän toikin pikkulikan leikkimään Paavon kanssa. Paavo leikki muuten vallan kivasti, mitä nyt hiukan yritti ottaa takapäästä pihtiotetta... Mia ja Reijokin poikkesi katsomassa pirpanaa. Ja sitten tulikin jo Chai-rhontti leikkimään Paven kanssa. Paavo olisi halunnut leikkiä Chain kanssa to-del-la paljon. Paavolle siis paljon, se kun joskus kieltäytyy täysin leikkimisestä ja vain möksöttää;) Mutta Chaita ei oikein napostellut moinen, joten siirryimme teen juontiin. Ja sitten seuraavaa vierasta sisälle eli Heidi tuli käymään. Melkoinen vierasruuhka, mutta kiva niin. On mukava kun mukavia ihmisiä poikkeaa kyläilemässä:) :)

Niin ja kissakin pääsi nyt vihdoin viimein pois arestista. Ovathan ne yöt saaneet olla vapaalla jalalla, mutta nyt saavat olla jatkuvasti. Ruusan haava on parantunut todella hyvin. Juuri kun mietin, että pitäisiköhän liotella Betadine-vesi-seoksella noita haavan päälle muodostuneita arpikudoksia, ne ovatkin itsestään irronneet. Joten eiköhän haava ole täysin kadonnut (kun ei sitä meinaa nytkään pahemmin näkyä) ensi viikonloppuun mennessä ja tyttö pääsee leikkimään äitinsä ja veljensä kanssa:)