Perjantaina vein sitten eläimiä hoitoon ja lähdin itse kohti Espoota. Ruusa meni ensin isäänsä kiusaamaan Maaretin ja Laurin luo. Typykkä vaan käveli sisälle (vieraaseen paikkaan), otti Ruskan pehmolelun ja kanteli sitä ihan kuningatterena suussaan. Heikosti sopeutuvaa tyyppiä siis... Paavo meni Ulla-rhoden ja Leenan luo. Jätkä vaikutti hyvin tyytyväiseltä kun pääsi aikuiseen rhonttiseuraan:)
Ruusa kävi isukkinsa ja ihmishoitajien kanssa tunnin lenkillä pe-iltana ja oli kävellyt oikein reippaasti. Isä ja tytär molemmat sinisissä talvitakeissaan vieretysten...:) Kovasti Maaret kehui, että oli oikein helppo hoidettava. Oli kovasti leikkinyt isukkinsa kanssa ja nukkunut liki toisiaan. Illalla nukkumaan mennessä Maaret ei muistanut, onko R jo saanut tulla sänkyyn vai ei (ei ole), kun Paavo kuitennii nukkuu sängyssä. Joten olivat sitten nostaneet tytön sänkyyn. Oli kuulemma ollut aikas tohkeissaan moisesta. Ja oli nukkunut koko yön oikein tyytyväisenä joko Ruskan vieressä tai Laurin kainalossa. Kuulemma on aika liikkis tyttö, kun tykkää olla niin liki. Niinhän se on, mistä lie on moisen asian keksinyt. Ei ainakaan multa, ehei:) :)
Lauantaina Ruusa sitten siirtyi Leenan luokse isoveikkansa seuraan. Oli kuulemma ensin hiukan katsellut, että mihin mä oikein olen tullut, mutta sitten oli nähnyt Paavon ja siitähän se riemu oli revennyt:) Paavo on kyllä hassu poika. Kyllähän se leikkii tuon pikkuisen kanssa kotonakin aika paljon, mutta välillä piuaa, että en mä nyt oikein tuosta välitä ja tarviiko sen tosiaan tulla mun viereen nukkumaan yms. Mutta hoitopaikassa Ulla-koiralla ei ollut mitään asiaa tulla leikkimään Ruusan kanssa. Paavo tuli aina salamana väliin, että tämä on minun henkilökohtainen puruleluni, irti siitä, ettet vaan satuta sitä. Ulla oli sitten katsonut parhaaksi poistua takavasemmalle. Ja sitten Paavo oli saanut yksinoikeudella telmiä ipanan kanssa. Ja myöskin tässä hoitopaikassa Ruusunen oli päässyt sänkyyn nukkumaan. Oli kuulemma hiukan ahdasta kapeassa sängyssä, kun siellä nukkui molemmat mun koirat. Ulla ei ollut mahtunut porukkaan, joten joutui tyytymään nojatuolimajoitukseen...
Ryhmä rämä oli käynyt su-aamuna lenkillä, joka oli mennyt hyvin. Väittipä Leena, että se on oikein kuuliainen ja viksu tyttö jolla on hyvä luoksetulo. Hmm, hyvältä kuulostaa:) :)
Sunnuntaina koirat oli palautettu mulle kotiin kun palailin. Aikas hyvää palvelua:) :) Isot kiitokset Maaretille ja Leenalle, jälleen kerran, koirien hoitoavusta!!!
Illalla siivottiin koko talo ja kas ipana ei jaksanut edes avustaa. Taisi olla sen verran jänskä viikonloppu takana... Mutta melkoinen ninja se kyllä on. Laitoin rappusten alapäässä olevan portin kiinni, että saan rauhassa laittaa pyykkejä kaappiin ja pestä makkarin lattian yms. Hetken tyttö ulisi portin takana, sitten tuli aivan hiljaista. Sitten alkoi kuulua hitaita askelia rappusissa. Näin jo sieluni silmin, että se on kiivennyt portin yli ja nyt raahaa taittunutta jalkaansa perässään. Mutta ei mitään sellaista. Tyttö oli vallan ehjä, mutta tuli vaan ameboiden raput ylös, ilmiselvästi tietäen, että portin ylitys ei ollut sallittu juttu. Kun rakenneltiin noita portteja ennen pennun tuloa, olin aivan varma, ettei niistä pääse mitenkään yli tms. Mutta Ruusa onkin näppärämpi mitä ikinä kuvittelin. Joten se siitä(kin) portista. Toki on siitä se hyötym ettei pikkuinen ramppaa portaita eestaas, kissojen perässä tms. Mutta ei se tyttöä, näköjään, pidättele kun se tahtoo mun luo yläkertaan.
Ja toinen onnettomuus oli myös lähellä su-iltana. Olin juuri menossa vessaan ja aukaisin oven. Enkä huomannut, että ipana starttasi mun vierestä täyteen vauhtiin kissan perään. Typykkä juoksi sitten aika vauhdilla ovea päin. Hiukan aikaa oli poissaolevan näköinen ja lipoi huuliaan. Mutta ei käynyt onneksi kuinkaan. Taidettiin molemmat säikähtää ko. tilannetta yhtä paljon... Täytyykin muistaa vihdoinkin ilmoittaa Ruusa vakuutusyhtiölle...
Tänään koirilla olikin lyhyt yksinolopätkä. Minulla oli aamulla herätessä aikas heikkopeikko olotila. Kurkku kipeä, kaikkia lihaksia särki ihan huolella ja muutenkin töttöröö olotila. Joten en ollut töissä kuin muutaman tunnin ja palasin kotiin sairastamaan. Kuumetta ei tunnu olevan, mutta hyvin väsynyt olotila. Kävin ruoan jälkeen sohvalle nukkumaan. Kissat ja Paavo ymmärsi heti, että nyt on nukkumisaika ja kävivät myös sohvalle nukkumaan. Mutta Ruusalla oli täysi meno päällä. Hyppi mun naamalla, kaatoi mehulasin sohvapöydältä, heitteli isoa luuta lautalattialla (ihana ääni tässä olotilassa), vingutti vinkulelua korvan juuressa yms ihanaa. Mutta ei tuota riehumista kauaa kestänyt ja niin tyttökin tuli meidän kanssa nukkumaan. Loppuipa ainakin paleleminen kun olin villapaita päällä, viltin alla ja koko jengi makasi sikinsokin mun päällä tai vieressä. On kyllä hauskan näköistä kun molemmat koirat käyttää kissoja tyynynään:)
Kommentit