Mistähän taas aloittaisi:)

No ainakin siitä että reilu viikko sitten tein tarjouksen uudesta kodista ja viime keskiviikkona kirjoitettiin sitten kauppakirjat:) Muutamme maaliskuun loppupuolella Nokialle uuteen kotiin. Tuskin maltan odottaa:) Työmatkakin lyhenee aika huimasti, kun uudesta kodista on matkaa töihin alle kilometrin verran...:)

Viime sunnuntaina muuttivat sitten tytöt eli siis kissat uuteen kotiin. Olen sitä pitkään miettinyt, että olisiko niiden parempi olla jossain muualla. Toki minunkin luona oli lämmin koti ja ruokaa joka päivä. Mutta. Olen sen verran vähän kotona, etten niitä pahemmin koskaan ehtinyt rapsuttelemaan yms. Lähinnä vain putsastin niiden vessan ja annoin ruokaa. Ei muuta. Ja Ruusakin kiusasi niitä aikas paljon. Joten siksi päädyin tällaiseen ratkaisuun. Hyvin on mennyt uudessa kodissaan Raumalla Marin luona. Mitä nyt ovat jonnii verran valvottaneet öiseen aikaan juoksemalla rallia ympäri yksiötä. Niin ja Kertulla on vissiin ollut Sellaiset Jutut mielessä, kun on maukunut. Mutta muuten Marilla on vielä hermot kestäneet tyttöjen touhuja:)

Kävin, olikohan se maanantaina ei jaksa muistaa:), kummankin kanssa illalla remmilenkillä. Ensin kävin Ruususen kanssa. Mukana oli nameina todella paljon porsaanpaistin paloja, iltaruoka siis. Ja ne meinasi silti loppulenkistä loppua kesken. Kävimme noin puolen tunnin lenkin. Hyvin tyttö käveli, remmi ei tainnut kiristyä kertaakaan. Heti alkuun tuli vastaan kaksi teiniä villakoiran kanssa. Käytin niitä sumeilematta häiriönä. Eli menin hiukan lähemmäksi ja palkkailin Ruusaa. Ja ohittelin niitä moneen kertaan eri etäisyyksiltä. Odotin koko ajan, että tytöt siinä jutellessaan päästävät flexipuudelinsa tulemaan Ruusan luo. Mutta kas kummaa, vastoin kaikkia oletuksia osasivat pitää koiran luonaan. :) Ja sain tehtyä hyvät treenit. Käytiin myös katselemassa luistelukentän laidalla lapsia. Ruusahan ei ole pienihmisiä paljoa nähnytkään. Kyllä ne jonnii verran jänskätti mutta ei kuitenkaan yrittänyt poistua paikalta. Pikkutyttö tuli silittämäänkin Ruusaa. Tässä taas huomasi suuren eron Paven ja Ruusan välillä. Ruusa hiukan niiasi kun tyttö tuli silittämään ja söi koko ajan ahnaasti nameja, muttei katsonut pikkutyttöön päinkään. Pave olisi varmaan samassa tilanteessa ollut antamassa miljoona suukkoa ja heilunut muutenkin. Siis pentuna. Kyllähän Ruusunenkin on vallan sosiaalinen tapaus, muttei kuitenkaan niin rohkea maailmanvalloittaja kuin Pave.

Paven kanssa lenkki meni myös hyvin. Ohitti todella hyvin myös naapurin räkyttävän uroscollien (joka on aina melko haasteellista). Hyvä Paavo. Luistelukentälle asti ei Paavon kanssa päästy kun namit alkoi pahaenteisesti vähenemään... Iltaruoaksi molemmat sai pelkkää kasvissosetta kun lihaosuus tuli nauttia tuolla lenksulla.

Keskiviikkoiltana tuli Leena ja Ulla-rhode yökylään. Hyvin meni leikit kolmikolla. Tosin välillä Ruusalla nousi kierrokset hiukan liikaa ja alkoi räksytys. Pääsi sitten sitä miettimään portin toiselle puolelle:) Yöllä meinasi olla hiukan ahdasta kun sängyssä nukkui kolme rhonttia ja kaksi ihmistä. Mutta ei kai se nyt niin oleellista ole, että saako jalkoja suoraksi koko yönä. Oikein kun työnsin Pavea jaloilla siirtymään, jätkä ystävällisesti kohottautui sen verran että sain jalkani hänen alleen ja jatkoi uniaan. Just.

Torstaina oltiin häiriöharkoissa. Otin Ruusalla kontaktitreeniä vapaanakin. Häiriönä oli vain ihmisiä (3 kpl). Meni suht hyvin, tosin välillä piti hiukan käydä nuuskaisemassa. Mutta ei voi valittaa, tyttö toimi normaalin hyvällä tavalla. Laitoin Sinin hetkeksi treenailemaan Ruususen kanssa ja itse tein samalla Paavon kanssa luoksetuloja. Sini huomasi asian, jota en sitten itse ole tajunnut. Ruusalla on oikein hyvä kontakti nameihin. Olen siis näppäränä tyttönä pitänyt kriteerin liian matalalla eli päänasento minuun päin on ollut riittävä. Ja katse onkin koko ajan treeniliivin vasempaan taskuun (josta saa namit). Hoplaadidaa, onneksi on viksumpia ihmisiä ympärillä huomauttamassa asioista joita ei vaan itse huomaa. Paavo teki myös hyvät treenit. Se on selkeästi petrannut Ruusan tulon jälkeen. Teki vapaana seuraamista ja hyviä luoksetulojakin. Hyvä Pave! :) Ruusa on kehittänyt treeneihin ikävän tavan eli silloin kun hänen korkeutensa viekkaudella ja vääryydellä laitetaan autoon, vinkuu ja vonkuu siellä koko ajan. Paavon kanssa ei moista ongelmaa ole koskaan ollut. Jos nyt maastokisoja ei oteta huomioon, joissa on sitten mennyt autosta sisäkatto ja muutamat turvavyötkin...

Toinen asia johon tarvittiin viksumpaa ihmistä eli Kaisaa on sisäsiisteysongelma. Olen koko ajan valitellut kun en saa Ruusaa sisäsiistiksi, tilanne on ollut samalla tasolla jo pitkään. Yöt pirpana pystyy kyllä pidättämään hätäänsä ja työpäivän aikanakaan ei ole tehnyt sisälle. Ongelmana on ollut se, etten täällä talossa aina näe minkä nurkan takana tyttö on ja pyöriikö se siellä pissapaikkaa etsien. Ja lähes aina on pissannut/kakannut työhuoneeseen. Kaisa sanoi, että mikset laita työhuoneen ovia kiinni ja muutenkin rajaa tilaa, että se on paremmin silmän alla. Totta. Ja nyt kun olen tämän viikon niin toiminut, niin kas. Koko viikon saldo on yhdet pissat lattialle. Hyvä näin, mutta kyllä sitä välillä tuntee itsensä ihan pöljäksi kun ei tuollaista asiaa tajua:) :)

Varasin Ruusalle ell-ajan ensi maanantaille, kun yksi kulmuri ei ole lähtenyt pois ja uusikin on jo yli puolenvälin vieressä. Mutta tänä aamuna kokeilin taas antaa aamuvinksit kokonaisena ipanalle. Olen ne pilkkonut kalasaksilla tähän asti kun Ruusa on niin pirullisen ahne, että vetää ne kokonaisena:( Pidin siis tiukasti kiinni toisesta päästä, että tyttö malttaa pureskella rauhassa. Ja söikin tosi hyvin. Ja siinä samalla irtosi sitten se ongelmallinen maitohammas. Hyvä homma, säästyi monta kymppiä ell-kuluja. :)