Vein Nessan omaan kotiinsa ja lähdettiin kotiin tarkoituksena alkaa siivoamaan. Ruusa kanniskeli tohkeissaan sillä päivällä nakeilla täytettynä ollutta aktivointipalloa. Ja yhtäkkiä alkoi huutamaan kivusta. Sillä oli jäänyt pallo alaleukaan kiinni. Siis iso osa alaleukaa oli pallon sisällä, eikä se saanut sitä pois. Onneksi olin aivan vieressä, niin sain tytön heti suljettua syliini eikä päässyt juoksemaan pallon kanssa ympäriinsä tai huitomaan etutassuilla enempää. Rauhoittui aika nopeasti syliin kun ei enää päässyt vahingoittamaan etutassuilla itseään. Pikakelaus, että kenet saisin mahdollisimman nopeasti auttamaan. Hillevi onneksi pääsi heti apuun. Tutkittiin hiukan Ruusaa yhdessä ja huomattiin kyllä heti, ettei sitä ilman ell:n apua saa pois. Eikun soitto päivystävälle lekurille ja auton nokka kohti Pitkääniemeä. Alla kuva potilaasta:
Ei oikein tiennyt, että itkisikö vai nauraisiko. Ruusa oli toisaalta aika hassun näköinen pinkki pallo alaleuassaan. Ja otti tilanteen todella rauhallisesti. Kunhan vaan katseli autossa maisemia kaikessa rauhassa. Ja pystyi kommentoimaan ohhikulkeville koirillekin oikein sujuvasti. Ell rauhoitti Ruusan ensin kevyesti mutta hetken tutkittuaan huomasi, ettei pallo lähde kovin helposti. On todella kovaa muovia ja oli kulmahampaiden takana jumissa. Lisää rauhoittavaa vaan. Työvälineet ei olleet kummoiset, mutta saipa niilläkin pihdeillä hiukan tehtyä reikää pallon toiseen päähän. Näin pääsi taskulampun avustuksella kurkkaamaan sisälle mikä on tilanne. Ja tosiaan pallo kanitti kulmureissa kiinni hyvin napakasti. Hetken ihmetys ja eikun yrittämään pallon irrotusta. Ell tunnusteli toisella kädellä leukaa, ettei se väänny ja varovasti käänsi palloa kohti kulmureita. Ja sai sen pois. Ruusalla ei tullut tuosta episodista mitään vammoja. Ihan ehjä suu! Hyvä niin. Ja sainpa samalla leikattua tytöltä kynnetkin.
Kannettiin tyttö autoon (alkoi jo tässä vaiheessa heiluttelemaan häntää). Kotiin tultua taapersi suoraviivaisesti keittiön matolle ja jäi siihen nukkumaan. Hain tytölle peiton päälle, että pysyisi lämpimänä. Siinä tyttö sitten uinui muutaman tunnin. Välillä nousi suoraan jaloilleen ja käveli päämäärätietoisesti ovelle. Hiukan oli ihmeissään, kun tuin sitä jyrkissä ulkorappusissa (ilme oli, että enhän mä mitään apua tartte). Kävi pissalla ja takaisin nukkumaan. Käveli rappuset yläkertaankin vallan suoraan ja reippaasti. Hyppäsi omalle sohvalle ja samantien umpiunessa. Peitto päälle ja hyvää yötä. Tyttö nukkuin koko yön ihan rauhassa. Ei piippaillut tms. Mitä nyt kakat teki jossain vaiheessa lattialle. Aamuyöstä alkoi iskeä halipula päälle ja olisi halunnut tulla viekkuun. Ja Paavokin keksi saman asian. Noh, sain jossain vaiheessa molemmat takaisin unten maille. Tosin Paavo oli aika sitkeä eikä olisi millään voinut nukkua muualla kuin sängyssä:)
Aamulla oli hyvin nälkäinen koiranpentu talossa. Vinksit meni huimaa vauhtia (toki aina ne menee, mutta nyt vielä ahneemmin). Eihän typsy saanut illalla tietenkään ruokaa. En antanut Pavellekaan, ettei Ruusan tarvitse alkaa tempomaan itseään hereille.
Joten, tarinan opetus:
Älkää ikinä antako koirillenne tuollaisia palloja, joihin koiran alaleuka mahtuu sisälle!!!!!!! Eipä minullakaan ole ikinä tullut mieleen kuinka vaarallinen kapistus mun talossa majailee... Onneksi tuo tosiaan tapahtui niin, että olin itse vieressä ja pääsin reagoimaan tilanteeseen heti. Kuvitelkaapa, jos se olisi tapahtunut Ruusan ollessa yksin. Tyttö olisi huomannut tilanteen. Alkanut vimmatusti huitomaan tassuilla. Hakannut päätään pitkin seiniä ja lattioita. Vauriot olisi voineet olla todella pahoja. Alkaa oksettamaan jo ajatuskin.
Kommentit