Perjantaina käytiin tosiaan juoksemassa ja oli mukavata. Jälleen kerran. Kätevää kun matkan varrella on yhden talon pihassa haukkuvia koiria, niin saa tehtyä treeniäkin samalla. Vaihdettiin taas koiria jo alkumatkasta. Kaisa kun haluaa vähemmän vetävän koiran (tosin Pavekin nykyään osaa jo vetää aikas tehokkaasti, ainakin hetkittäin). Joten mä tein sitten treenit koirien ohi Ritun kanssa. On se kyllä virkistävää tehdä vieraan koiran kanssa. Ei tule holmöiltyä kriteerin kanssa, vaan oikeasti keskityttyä toimintoihin ja palkkaamiseen. Paavon kanssa kun olettaa erilaisia asioita ja tekee sitten pöljiä virheitä...

Puhuin lenkin aikana Kaisalle pikkuongelmasta Ruusan kanssa ja sain hyvän vinkin sen poistamiseen. Eli Ruusa haukkuu sekä kotona että autossa aika paljon. Tämähän on täysin uusi juttu, kun ei Pave ole moista harrastanut koskaan. Saan Ruusan toki pois haukkumasta luoksetulovihjesanalla. Mutta. Sitten tyttö lähtee heti jatkamaan haukkumistaan. Ja en todellakaan halua ketjuttaa tätä haukun-luoksetulovihje-palkka-ketjuksi. Noh, Kaisa sitten kysyi että mikset palkkaa sitä pidempään eli niin kauan että voi olettaa häiriön poistuneen. Daaa. Miksi en. Hyvä kysymys. On se kumma kun oma pää ei sitten vaan keksi mitä yksinkertaisimpia ratkaisuja. Onneksi on itseään viksumpia kavereita, kätevää!

Pääsin sitten jo samana iltana toteuttamaan tuota. Multa loppui to-pe välisenä yönä öljy eli ei sitten tullut lämmintä vettä ja talossakin oli pe-iltana enää +15 "lämmintä". Vuokranantaja toi illalla lisää öljyä ja koirat toki reagoi tähän, kun vuokranantaja alkoi kaatamaan öljyä talon ulkoseinässä olevaan putkeen. Koirat luokse ja palkkaa, palkkaa, palkkaa. Tein itse asiassa siinä samalla sitten luopumistreeniä Paavolle ja spontaanin kontaktin treeniä Ruusalle. Ja hyvin malttoivat odottaa. Jouduin välillä ottamaan lisää nameja jääkaapista ja silloin toki molemmat säntäsi takaisin ulko-ovea kohti. Mutta ei haukkuneet. Ja kutsulla tulivat heti luokse ja jatkettiin treenisessiota. Ovikellon soidessa molemmat taas oli menossa ovelle, mutta tulivat heti pois kutsusta. Laitoin molemmat remmeihin ja jatkoin lasikuistilla samaa treeniä kun vuokranantaja käveli siitä ohi kellariin käynnistämään öljypoltinta. Molemmat koirat keskittyi täysin treeniin ja onneksi vuokranantajakaan ei änkenyt silittämään koiria tms (ehkä olin hiukan yksisanainen ja keskityin vain koiriin...:)). Lasikuistin ovi kiinni ja vielä portti varmuudeksi lasikuistin oven eteen. Jos vaikka vuokranantaja olisi halunnut tulla vielä sanomaan jotain öljyasiasta tms. Varmistin portilla sen, että jos hän olisi tullut ei koirat olisi päässeet hyppimään tai haukkumaan suorilta, vaan olisin päässyt kutsumaan ne vielä pois ennen väärää käytöstä. Mutta eipä vuokranantaja sitten tullutkaan enää sisälle vaan poistui omia aikojaan. Oli kyllä uskomattoman hyvä olo, kun sain tehtyä järjestelmällisesti asioita ja koirat toimi toki silloin hyvin. Ja illalla suihku ei-jääkylmällä vedellä kruunasi illan:) :)

Nyt on sitten koirankoulutuskurssi takanapäin. Ja hyvinhän se meni:) Kurssilla oli tosiaan 6 rhodea ja Ruusunen demokoirana. Mukana oli myös Ruusan kaksi veljeä; Babatunde ja Bonga. Ei uskoisi, että nuo kolme ovat samasta pentueesta, niin eri näköisiä ovat ipanat... Oli hienoa nähdä jälleen kerran kuinka nopeasti koirat muuttavat omaa toimintaansa, kun koiranohjaaja keskittyy vahvistetiheyden ylläpitämiseen ja täsmällisyyteen. Hyvähyvähyvä! Ruusa meni suht hyvin. Tosin omat tavoitteet oli hiukan korkeammalla, kuten aina. :) Toki vieras ympäristö, sen hajut ja ihmiset olisi kiinnostaneet todella paljon. Mutta pystyi kuitenkin keskittymään työntekoonkin. Oli kyllä yksi parhaita kursseja, jolla olen ollut. Hyvä Hillevi ja Kaisa!! Ja vielä kerran iso kiitos, kun viitsivät toteuttaa tuon kurssin.

Kurssin jälkeen käytiin pienellä puolen tunnin metsälenkillä kokoonpanolla Eeden (9 kk rh-narttu), Keira (4 v. rh-narttu), Ruusa ja Ruska-iskä. Eeden ja Ruusa painoi menemään armottomalla draivilla pitkin metsiä. Painia ja juoksua riitti... Ruskakin yritti välillä osallistua, mutta kolmestaan leikkimisestä ei oikein tule mitään... Keira keskittyi vaan hengailemaan Anne-omistajan kanssa. Keiralla kun on valeraskaus päällänsä, niin neiti on hiukan möksönä:) Harmitti, kun ei tullut kokeiltua luoksetulovihjesanaa painileikin tiimellyksessä, olisikohan toiminut. Tarkoituksena oli, mutta unohtui sitten siinä rupatellessa. Mutta ainakin muissa tilanteissa toimi normaaliin tapaan. Hyvä Ruusa:)

Sitten pikavisiitti kotona, vaatteiden vaihto ja Paavo kyytiin. Ja uusi lenkki Ruusan, Paavon ja Keiran kanssa. Paavoa kun ei tuolle ensimmäiselle lenkille voinut ottaa mukaan, kun oli Ruska-uros porukassa. Koirilla oli oikein mukavaa juoksennella metsässä. Tosin Keiralla loppulenkistä hiukan liiankin mukavaa. Tyttö otti siis jonkun hajun ja oli hetken hukassa. Mutta eipä tarvinnut kauaa odotella kun K saapui paikalle.

Lenkkien jälkeen menimmekin Kaisan ja Ritu-riisenin luo viettämään iltaa. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja saunomista. Aivan loistava päätös päivälle. Ruusa ja Ritu puljasi normaaliin tyyliin. Hiukan mietin etukäteen, että mitähän siitä tulee kun on kolme koiraa. Mutta sujuvasti Ritu vaihteli leikitettävää rhodesiankoiraa. Paavo ja Ruusa pääsi saunomaankin. Ja Paavo jopa kesti löylynheittoakin. Yleensähän poika poistuu heti saunasta, jos joku kurja erehtyy heittämään löylyä. Nyt jatkoi vain lepäilyä ylälauteilla:) Aivan yhtä kauaa ei koirat jaksaneet saunoa kuin ihmiset, vaan poistuivat jäähdyttelemään Ritun kaveriksi.

Kotiinpäästyä tapahtui vallan kumma juttu.  Kun aloin laittamaan ruokia kuppeihin ei kumpikaan reagoinut mitenkään. Paavohan on aina hyvin rauhassa ja ei liiku sohvalta mihinkään ennen kuin ruoat on valmiina. Mutta Ruusunen yleensä juoksentelee eestaas ja odottaa ruokaa ihan innoissaan. Taisi olla sen verran väsyttävä päivä, että tyttö ei vaan jaksanut... Ruoka toki maistui normaaliin ahmimistyyliin:)