Koirat ovat kokeneet kummia viime aikoina. Heidän Korkeutensa ei enää pääse sänkyyn nukkumaan! Ensimmäinen yritys oli, että koirat jäi yöksi lasikuistille. Arvasin kyllä, että herrasväki ei moisesta tykkää ja protestoi. Mutta enpä tiennyt että ne on noin sitkeitä otuksia. E-rit-täin kauan ne vinkuivat, raapivat ovea, ulvoivat,... Ja vihdoin saivat sitten sisäänpäin aukeavan oven aukaistua ja tepsuttivat itseensä hyvin tyytyväisinä makkariin. Ihme kyllä ovi oli suht ehjä, vaikka pelkäsin pahinta. Koirat oli tosin hyvin väsyneitä kun olivat joutuneet niin kovin tekemään töitä vapautuakseen, etteivät edes pyrkineet sänkyyn. Lysähtivät vain lattialle nukkumaan (kyllä, Paavokin pystyi nukkumaan lattialla).

Seuraavana parina yönä sai aikas monta kertaa töniä noita sankareita pois sängystä... Ja Paavolla oli ongelma. Hän ei voinut millään mennä yläkerrassa olevalle sohvalle jos Ruusa oli siellä. Se pelottava pentu kun murisi Pavelle. Ja eihän siihen silloin uskalla mennä! Joten jätkä joutui lampsimaan alakerran sohvalle. Rankkaa. Ratkaisin sitten moisen ongelman levittämällä yläkerran vuodesohvan, että molemmat mahtuu siihen. Laitoin heille ihan petauspatjan ja peitonkin:) Ja nyt oli pienten hyvä olla. Tosin tiistain vastaisena yönä pirpana oli jossain vaiheessa kömpinyt sänkyyn ja heräili sieltä aamulla. Oli näppäränä tyttönä mennyt ihan toiseen reunaan sänkyä, etten huomaa mitään. Noh, nykyään nukun sitten pyykinkuivaustelineen kanssa. Eipä R yrittänyt kuin yhden kerran sänkyyn kun pelästyi rämisevää telinettä ja katsoi paremmaksi mennä Paven viekkuun.

Olen kyllä erittäin hämmästynyt, että jopa Paavo on näin nopeasti hyväksynyt tilanteen. Pave jolle on aina ollut hyvin tärkeää päästä peiton alle ja ihan liki. Uskomatonta mutta totta:)

Mitäpäs muuta meidän arkeen kuuluukaan... Kovasti ollaan ainakin tykätty tästä viimeaikaisesta oudosta sääilmiöstä. Lunta ja pakkasta, outoa... Oltiin eilen lenkillä normaalia aiemmin ja oli aivan mahtava ilma. Aurinko paistoi ja oli kunnolla lunta. Paavokin sai olla vapaana metsässä ja poika nautti olostaan ihan älyttömästi. Juoksenteli ympäriinsä ja leikitti Ruusaa. Ja mikä hienointa, teki aivan 10 + luoksetuloja. Täysiä heti vihjesanan kuultuaan luokse ja hienosti istui eteen. Taitava poika. Oli kyllä hienoa!

Ai niin, ostaa päräytin tuossa viime lauantaina uuden auton. Se on kaunis punainen farmari Octavia, vuoden 2005 pentueesta. On kyllä luksusta kun on kaukosäätimellä toimivat ovet, cd-soitin ja ja ja... Valitettavasti saan siihen häkin vasta kuukauden päästä, mutta onneksi sain Hannelelta häkin lainaan siihen asti. Iso kiitos siitä! Hiukan täytyy sitä vielä fiksailla, mutta eiköhän sen saa soviteltua mun autoon.

Joten.

Jos joku haluaisi ostaa mun golf-kärryn, niin voisin sen erittäin mielelläni myydä. Löytyy kaksi erittäin tukevaa koiraverkkoa ja valmiiksi sisustettu sisäkatto:) Laitan siitä vielä lemmikkipalstalle yms ilmoituksen, mutta viidakkorummun saa laittaa pärisemään:)

Armoton stressi meinaa painaa päälle tuosta tulevan kodin remontista. Kun haluaisin tehdä vaikka ja mitä remppaa mutta en maksaa armotonta lainanlyhennystä. Pikku ristiriita:) Mutta odotan todella paljon remontin alkua. Inhoan tätä suunnitteluvaihetta, ei lainkaan kivaa... Olen ilmeisesti poikkeuksellinen sukupuoleni edustaja. Mua ei lainkaan kiinnosta kierrellä verhokaupoissa yms, vaan haluaisin tehdä nopeita päätöksiä ja päästä tekemään sitä remonttia... Toki haluan, että tulee nättiä, mutten jaksa pähkäillä onko vaalean beige ihanampi vaiko sittenkin kerman sävy.:)

Huomenna mennään taas Paven kanssa juoksentelemaan. Oli viime perjantaina ihan mielettömän kivaa käydä juoksemassa. Ja joka kerta kun juoksen, mietin miksen tee tätä useammin. Ja vastaus on... ...  ... ...  ilmeisesti laiskuus?

Lauantaina on sitten vuorossa koirankoulutuskurssi, jota olen ollut järkkäämässä. Odotan sitä kyllä todella paljon, siitä tulee varmasti aivan loistava. Ainakin on hyvät kouluttajat!! Ja Ruusa pääsee demo-koiraksi. Huih, koira joka ei osaa yhtään mitään demoamassa. Noh, eiköhän siitä jotain tule:)