Nyt on sitten historiallinen rhodesiankoirayhdistyksen ensimmäinen mejäkoe ohi. Viime viikon arkipäivät meni aikas tehokkaasti sen järjestelyiden parissa... Torstaina koirat pääsi lenksulle Nessa-kaverinsa kanssa. Ja kyllä Ruusa rallattelikin kamunsa kanssa. Paavo tosin oli remmissä tapansa mukaan...

Lauantaina oli sitten vuorossa mejäkokeen jälkienteko. Otin molemmat koirat mukaan Ruovedelle. Istua nököttivät sitten aikas monta tuntia autossa, hyttysten syötävinä. Molemmilla on aika huiman näköiset mahat. Aivan täynnä puremia ja verillä. Molemmat nosti aina karmea älämölön kun lähdettiin tekemään jälkiä. Ja hiukan sisustivat autoakin. Tai no ainoastaan sitä pohjamattoa.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen sitten taas aamuviideltä Skodan nokka kohti Ruovettä. Ruusa meni Annelle hoitoon Keiran seuraksi. Minulla oli tiedossa kokeessa jonnii verran kävelemistä, kun vein koejäljelle oman koiran lisäksi myös tuomarin lapukan. Paavo oli ensin vuorossa. Pojalla oli maha todella huolella sekaisin, kun käytin sitä lenkillä ennen jäljelle lähtöä. Ensimmäinen osuus meni ihan epäpaavomaisesti. Huiteli siellä sun täällä ja otti siitä hyvästä yhden hukankin. Ei toiminut jälki-käsky eikä muutkaan kehotukset. Kummallista. Katkokulman sai melkein ratkaistua, mutta ei aivan ja siitä toinen hukka. Lopun jälkeä meni paikoitellen normaalia vauhtia ja muutenkin aloin jo tunnistamaan että se on Paavo siellä narun päässä. Makuita tosin ei pahemmin huomioinut, jota hiukan kyllä ihmettelen... Lopussa poika alkoi selkeästi väsymään. Piehtaroi ja joi jopa sammalojasta vettäkin. Paavohan on normaalisti aika neiti, eikä suostu juomaan kuin kotona kupista. Mutta hätä ei lue lakia. Päästiin kuitenkin loppujen lopuksi kaadolle, joka oli Paavon pettymykseksi täynnä muurahaisia (neiti...). Aikansa kun sitä ravisteli, niin johan pääsi sitä retuuttamaan. Tosin katsoi mua ensin pitkään, että tee orja jotain, noi pukke punamuurahaiset puree mua! :)

Omat opastukset (2 voi-jälkeä) meni ihan ok. Pari makuuta taisi jäädä ilmoittamatta tuomarille etukäteen, mutta ihan jees silti. Tosin jälkimmäisellä jäljellä tapahtui jotain, mikä ketuttaa todella rankasti yhä! Paavo oli tosiaan autossa ja jätin siltä takakontin luukun auki, kun tiesin, että joutuu olemaan siellä aikas kauan (opastus ja sen jälkeen purin jäljen). Nooh, poikahan ei olisi halunnut sinne jäädä, vaan alkoi armottoman mekastuksen ja portin hakkaamisen. Sitten ääni hiljeni ja suureksi järkytyksekseni näen pojan teputtavan kohti jälkeä!! Eiiiiiiiiiiii!!! Huikkasin nopsaan tuomarille, että voitteko odottaa tässä hetken, kun mun koira karkasi. Ja täyttä laukkaa Paavon luo. Karjaisin sille veret seisauttavalla äänellä "odottaa" (käsky jolla Paavo pysähtyy) ja jätkä pysähtyi kuin seinään. Onneksi jälki oli hakkuuaukealla, niin näin heti pojan. Ja onneksi ei ehtinyt tulla jäljestävän koiran luo saatikka sitten ohi! Siinä olisi mennyt sen koiran koejälki sotkuun. Huh. Vein pojan sitten autolle ja kas. Se oli saanut hakattua porttia niin paljon, että oli saanut siinä olleen lukon tuhannen päreiksi. Uskomaton voima... Mutta tiedänpä, että tuollaiset lukot ei sitä pitele. Hävetti, harmitti ja ketutti todella paljon. Kun pyrin olemaan aina tarkka, ettei mun koirat aiheuta muille häiriötä karkailemalla tms. Ja sitten kävi noin. Ja se on siinäkin mielessä huono juttu, että Paavo on nyt kerran sieltä päässyt, niin varmasti yrittää kovalla voimalla jatkossakin. Hmph.

Mutta itse koe meni tosiaan vallan mainiosti. Ja suihku&olut tuntui illalla oikein hyvälle. Tulipa kuitenkin lähes yhtäjaksoisesti taaperreltua yhteensä yli 10 km :) Ja saipa Paavo ensimmäisen kiinnityksen rhonttien kieropalkintoon eli Väinön maljaan. Tosin VOI 3- tuloksella, mutta tulos se on sekin. Ja kolmostuloksethan Pavelta puuttuu. Plakkarissa kun on jo kaksi kakkostulosta, kaksi ykkös tulosta ja kaksi nollatulosta. Mutta voidaan kyllä mun puolesta sotkea systeemi ja ottaa jatkossa pelkkiä ykkösiä. Ei tartte ottaa enää sitä toista kolmostulosta:)

Ruusalla oli mennyt hoitopaikassa vallan mainiosti. Oli kuulemma hyvin osannut rauhoittua sisälle ja ollut muutenkin kiltti tyttö. Tosin kissoja oli hiukan meinannut kiusata, ylläri:)