Viime sunnuntaina olimma Hyvinkäällä maastokisoissa isolla porukalla. Eli mukana oli Paavo, Ruusa, mä ja Anne & Annen Keira. Juoksemaan tosin pääsi vain Pave, mutta kuulemma muillakin oli vallan mukavaa. Mukana oli 8 rhonttia. Alkuerässä P sai parikseen Jalon, joten värväsin Juhan ja Tommin jeesimään loppuun. Ja kundit otti koirat irti tyylikkäästi:) Ihan ok juoksu Paavolta. Finaaliin pääsi vain 4 rhonttia, Pave oli niiden joukossa (se neljäs). Finaali meni muuten oikein hyvin, mutta alussa Pave hölmöili jotakin. Ilmeisesti lähti aika rankasti oikaisemaan (ei se pupu koskaan mene metsään ja alkuerässäkin rata meni tuonne päin...). Törmäsi mennessään Jaloonkin. Tavan putkiaivo kun ei osaa koskaan väistää. Lopun meni oikein hyvin. Pisteitä ei toki paljoa herunut alun oikaisun takia. Joten sijoitus pysyi yhä nelosena. Mutta hyvä sekin on. Ainakin suhteessa tämän kauden tuloksiin. On kyllä mennyt aikas heikosti noin tuloksien valossa. Sekä mejä että maastojuoksu... Mutta aina ei voi voittaa ei edes joka kerta.

Ruusa herätti taas huomiota hassulla värityksellään. Hauska kun vinttari-ihmiset on niin tohkeissaan tytöstä ja rhodeihmiset sitten taas lähinnä nauraa:) :) Siis tuolle värille... Mukava päivä ja jopa suht ajoissa kotonakin eli kasin maissa illalla.

Maanantai menikin sitten koirankarvat pois autonpenkeistä-projektin parissa:) Tosin imuri ylikuumeni tuossa projektissa ja sanoi yhteistyösopimuksen irti:) Mutta nyt on auto kerrankin oikein puhdas! Tiistaina suuntasin sitten äkkilähdölle etelään. Toki piti matka varata kun oli vielä lomaa jäljellä ja erittäin hyvää seuraakin tarjolla. Ruusa meni Tamun riesaksi Tommille ja Lenille. Pave tuli sitten etelään kyydissä Walla-koiran kaveriksi. Ja minä tosiaan menin Espooseen. Eipä tuolla etelässä kovin hyvät kelit olleet. Mutta seura oli toki loistavaa:) Tulipa käytyä elämän ensimmäistä kertaa Porvoossa. Käytiin myös Suomenlinnassa (edellisestä visiitistä onkin kulunut noin 25 vuotta). Siellä bongasin pari rhodeakin, mutta vaikka kuinka yritin tepsuttaa niiden perässä, en saanut niitä kiinni. Joten tunnustakaapa ketkä oli kahden rhontin kanssa keskiviikkona Suomenlinnassa:)

Tänä aamuna hain sitten koirat hoidosta. Kuulemma olivat olleet vallan kiltisti (uskoo ken tahtoo:)). Paavo tosin oli vallannut aika tehokkaasti oman paikkansa sekä sohvalta että sängystä. Ja tullut istumaan aina syliin kun Ina oli mennyt tietokoneelle. Tyypillistä Paavoa. Ja Ruusa oli päässyt söpöstelemään ell-asemalle. Tamu oli siis käynyt lekurilla ja Ruusa oli vain seuraneitinä. 25 kg oli ell:n vaaka näyttänyt. Ja olipa Ruusa päässyt taas juoksuttamaan juhannuskaveriaan eli tiibetinspanielia. Ja uimaan. Ja saunomaan. Eli oli vissiin koirillakin taas kerran vallan kiva lomailu:) Kotiintultua Paavo on jälleen kerran ollut rasittava. Piippaa ja vouhkaa Ruusan perään. Lähdetään kohta lenkille, niin eiköhän se sen jälkeen rauhoitu... Kovasti on harkinnassa jos pojalta lähtisi pallit samalla kun se jalan patti leikataan... Hmmm. Eipä se niitä tarvii mihinkään muuhun kuin mun kummalliseen ajatukseen, että siitä tulisi mva. Mutta se varmaan vaatisi näyttelyissä käymistä? :)

Huomenna on sitten metsäretkipäivä eli mejä-kokeen jälkien tekoa. Sunnuntaina sitten on koe. Tällä kertaa ihastuttavan lähellä eli ajomatkaa on kisapaikalle ehkä noin 15 minuuttia, hyvä niin!