Joten lenkin jälkeen soitto leukurille ja sainkin ajan seitsemäksi. Virittelin Pavelle sukan ja neopreenitossun jalkaan siirryin pihalle maalaamaan aitaa. Jostain mystisestä syystä (vaiko laiskuudesta) en laittanut koiria normaalisti eteiseen, vaan saivat olla vapaasti olkkarissakin. Noh, ei hyvä idea. Ruusa oli sitten sillä aikaa hiukan repinyt mulla tapettikaupasta lainassa olevaa mallirullaa ja tiputtanut kaikki tavarat pöydältä. Mukaan lukien yhden juomalasin. Sieltä sitten molemmat tuli innokkaasti moikkaamaan, lasinsirujen keskellä. Onneksi kumpikaan ei ollut onnistunut telomaan itseään. Huh. Mutta tuli hiukan kiire ell:lle kun piti vielä imuroida koko asunto ennen lähtöä...
Ell tsekkasi Paavon jalan ja totesi saman kuin minäkin eli haava sen suuntainen ja sellaisessa paikassa, ettei mene itsestään umpeen. Koskapa se oli tullut jo vrk:tta aikaisemmin, sitä ei enää voinut ommella kiinni. Juliska mietti hetken ja päätti, että ei nukuteta vaan puudutetaan vaan ja laitetaan siten siihen yksi tukitikki. Odoteltiin puudutuspiikin vaikutusta odotushuoneessa ja yhtäkkiä Pave sekosi ihan täysin. Eipä sillä ole aiemmin puudutettu, joten tuo reaktio tuli mulle ihan yllätyksenä. Heittäytyi vaan maahan, sieltä äkkiä ylös. Koko ajan tassu kummasti taittuneena mahan alle. Ja taas alas ja ylös... Juliska vaan naureskeli, että Paavoparka juuri hukkasi yhden tassunsa:)
Sitten alkoi pikkutaistelu. Naisissa ensin väännettiin poju maate tutkimuspöydälle. Juliska yritti tikata, mutta Pave oli eri mieltä. Sätki ja yritti napatakin. Ties kuinka monennen puudutusainelisäyksen jälkeen homma vihdoin onnistui. Olin tosi pettynyt koiraani. Kuvittelin, että se antaa paremmin hoitaa itseään. Ja ei todellakaan pitäisi noin hankalaa olla sen kyljelleen laittaminen yms. Toki sitä hankaloitti se, että pojalla oli omasta mielestään vain kolme tassua... Ell ja hoitaja lohduttivat, että harvalle koiralle moista edes ehdotetaan vaan yleensä tuollaista yhtäkin tikkiä varten laitetaan uneen. Miettimättä. No joo, kai se on noinkin.. Mutta silti:) :)
Illalla sain onneksi lääkkeet syötettyä ruoan seassa. Paavo sai tosiaan 10 päivän antibioottikuurin ja kipulääkettä pariksi päiväksi. Yö meni sitten oikein rattoisasti Paven piipittämistä kuunnellessa. Poika oli täysin vakuuttunut, että hänen täytyy saada ikävä kauluri pois päästä. Nyt. Tai heti. Just...
Aamulla sain lääkkeet annettua näpsäkästi siipien sisällä. Haavaa pitää suihkutella pari kertaa päivässä ja se onneksi onnistuu Paven kanssa helposti. Päiväksi laitoin siihen sukan päälle (ettei Ruusa pääse siihen käsiksi) ja kauluri kaulaan.
Kommentit