Tällä viikolla alkoi sitten tipahtelemaan huonoja uutisia toistensa perään... Olin etukäteen psyykannut itseni kuulemaan kolme huonoa uutista: 1. Paavolla on syöpä 2. Paavolla on kilpirauhasen vajaatoiminta 3. Ruusan molemmat olkapää leikataan. Onneksi olin psyykannut, nyt on niin helppoa suhtautua huonoihin uutisiin. Ja pyh.

Tosiaan eilen ell soitti ja kertoi, että Paavolta poistettu kasvain on fibrosarkooma-niminen syöpäkasvain. Se on patologin lausunnon mukaan hyvin rajautunut eli suurella todennäköisyydellä se saatiin kokonaan poistettua. Mutta. Onko se pirulainen jo ehtinyt heittelemään etäpesäkkeitä, sitä ei voi tietää. Ja jos on niin kuinka paljon ja minne. Yleensä kun nuo heittelee niitä sisäelimiin, joita ei sitten huomaakaan niin helposti kuin tuon lavassa olleen patin. Aika näyttää onko tuo syöpä Paven kohtalona vai ehtiikö joku muu sairaus ensin. Ahdistaa aika tavalla, vaikkei asia murehtimalla muuksi muutu eikä diagnoosi paremmaksi. Mutta silti se tulee olemaan peikkona takaraivossa koko Paavon loppuelämän ajan.

Täksi aamuksi oli Ruususelle varattu aika rtg-tutkimukseen ja otin Paavon myös mukaan. Pave on ollut jotenkin kummallinen, lenkillä pysähtelee ilman syytä yms. Eli halusin kilppariarvot tutkittavaksi. Poika kun on aina ollut erittäin kylmänarka, siis todella pahasti. Palelee kesäiltaisinkin... Ja sekin on yksi kilpparin oire. Arvo oli kyllä raja-arvojen sisällä, mutta aika alarajoilla. Eli normaalin minimiarvo on 14 ja maksimi 52. Paavon lukema oli 15. Lisäksi rasva-arvo tms oli hiukan koholla joka voisi myös indikoida kilpparista, mutta myös muista sairauksista. Eli otetaan testi uudestaan parin kuukauden päästä ja mietitään sitten onko pojalla kilpirauhasen vajaatoiminta eller inte. Jos on, niin tauti on käsittääkseni suht helposti lääkkeillä hoidettavissa. Mutta. Sitten loppuu kaikki kilpailut, lääke kun on dopingia...

Eli kaksi kolmesta kauhuskenaariosta oli lähes toteutunut. Sitten oli vielä jäljellä Ruususen rtg-kuvien tulkinta. Ja tyttö ei onneksi joudu leikkaukseen, ainakaan vielä. Tässä hiukan tiivistelmää ell:n lausunnosta: "oikean etujalan lavanseudun lihaksisto on ohuempaa kuin vasemmalla, vasemman olkanivelen taivutus hiukan aristavaa oikean selvästi, edelleen ocd-muutos, oikealla muutos on selvempi ja nivelnesteen määrä suuri" Eli tosiaan irtopalamuutoksen takia on tulehdusta, kun paraneminen on vielä kesken. Ja tuo tulehdus myös hidastaa rustovaurion paranemista ja kipeyttää niveltä ja näin lihaksisto ei kehity normaalisti.

Hoitona on Cartrophen-pistokset ja tulehduskipulääkekuuri. Lisäksi kuukauden ajan saa muuten lenkkeillä normaalisti mutta ei saa riehua. Eli ei saa vetää hepulirinkiä lenkillä tai leikkiä kavereitten kanssa.

Ja tuo tulos kuulostaa aivan lottovoitolta, vaikkei se hyvä olekaan! Mutta näiden muiden uutisten keskellä on kuitenkin hyvä kuulla ettei tarvitse alkaa operoimaan ja mahdollisuuksia on yhä muilla keinoin saada oireet pois ja tyttö kuntoon. Huh. Ruusalta toki jää nyt väliin maastomestaruuskisat, mutta ei voi mitään. Toivottavasti lääkkeet ja rauhallinen liikunta tekee tehtävänsä ja typsy tulee kuntoon.