Perjantaina kun tulin kotiin, oli koirat ystävällisesti kehittäneet minulle lisäpuuhaa. Paavolla on olemassa vain 5 cm leveä nahkapanta ja kuonopanta. Eikä muuta. Joten viritin to-iltana kaulurin päähän sideharsolla. Noooh, se ei sitten ollut kovin kestävä ratkaisu. Kauluri oli siis pois päästä  ja lisäksi vielä osina... Siellä ne oli hännät heiluen odottamassa. Myös petiä oli suolistettu oikein huolella ja makkarin ovikin avattuna. Näköjään osaavat sitten jo avata lukonkin. Täytyy ilmeisesti ottaa kahva pois.

Ja eikun klinikalta hakemaan uutta kauluria... Naureskelivat vaan siellä, että on se hyvä etten ole tämän vanhempi ja sydänvikainen, voisi muuten olla ollut lähtö lähellä viime päivinä. Enkä ollut heille edes kertonut kuinka Ruusa veti pään pannan läpi ja meni moikkaamaan sakemanniurosta, joka ei suhtautunut moiseen ko-vin-kaan ystävällisesti. Mutta ei siitä tapauksesta sen enempää, onneksi tuli nopsaan pois eikä saku osunut Ruusaan vaikka kuinka yritti.

Hermot oli tässä vaiheessa aikas kireällä... Mutta on se kumma mitä kunnon tunnin metsälenkki tekee ihmiselle! Rauhallinen lenkki, ei vastaantulijoita tai muuta härdelliä. Ihanata. Sitten vein Paven kotiin (uusi kauluri päähän) ja suuntasin kohti maastokisapaikkaa. Olin luvannut viedä sinne pari listaa ja ajattelin kokeilla josko Ruusunen pääsisi samalla juoksemaan. Ja pääsihän se! Ensin juoksi afgaani ja siinä jo Ruusa hiukan kiinnostui, että mikäs tuo on minkä perässä tuo karvainen koira juoksee. Sitten Ruusa starttiin. Alkupätkän hiukan ihmetteli, että huih, mikä tuo on mutta sinne se loikki menemään. Ja juoksi tosi hienosti!!! Katsomassa oli jonnii verran väkeä ja kovasti muutkin kehuivat. Aika pitkä ja raskas rata toki 11 kuukautiselle, mutta oltiin kuitennii sitä ennen käyty kunnon lenkki. Ja Ruusahan on koko ikänsä juossut metsässä vapaana ja pahempiakin "ratoja" kuin mitä tuo oli. Eikä ollut edes yhtään väsynyt juoksun jälkeen. Toki en tiedä, että juoksiko täysillä eller inte... Mutta suht lujaa kuitenkin. Hyvä Ruusa! Olin niin tyytyväinen tyttöön... Ja pääsi vielä kisapaikalla vähän leikittämään vipukkapoikaakin. Ruusan mielestä nuo vipukat on aivan ylikivoja. Häntä alkaa aina samantien heilumaan kun näkee sellaisen. Ehkä ne ovat koiraroduista eniten Ruusan näköisiä:)

Kotiin ajellessa soitin Ninalle ja kas he olivatkin jo Edenissä. Joten poikkesin sitten matkalla Edenin takapihalle. Siellä oli Nina&Eddie-rr ja Pinja&Aava-rr. Ruususta hiukan ensin jänskätti iiiisot koirat. Mutta johan se leikkikin sitten alkoi sujumaan. Itse katselin vaan ihaillen kuinka hyvin Eddie ja Aava totteli omistajiaan. Hyvin tulivat luokse ja pystyivät vaikeassa tilanteessa pysymäänkin siinä (vaikka oli kaverikoiria ympärillä).

Kotona ei sitten paljoa muuta enää jaksanut kuin siivota koirien päivän sisustustyöt...

Lauantaina väkertelin ensin aamupäivän ruokia maastokisoihin. Käytiin sitten viemässä ne rhonttiväelle kisapaikalle. Ruusa pääsi mukaan ja Pave jäi kotiin odottelemaan. Ja pääsin katsomaan finaalistartitkin. Osalla oli aivan hulvatonta juoksemista ja osalla taas todella upeaa:) Kummallista katsoa startteja kun ei tarvinnut jännittää oman koiran puolesta. Ruoan jälkeen nokka taas kohti kotia. Pave ja Nessa mukaan lenkille.  Lompsittiin pieni metsälenkki ja sitten kotiin.

Sunnuntaina oli herätys klo 5.00. Koirat lenkille ja sitten kisapaikalle töihin. Hyvin karisi unihiekat kun toimistossa oli lievästi sanottuna kiirusta. Mutta osaavan porukan kanssa oli mukava tehdä töitä! Ja sainpa ostettua Ruusalle uuden pannan (ei enää saa päätä läpi pannasta) ja molemmille uudet remmitkin. Iltapäiväunosten jälkeen käytiin pikkulenkillä. Pave oli niin innoissaan kun tein sen kanssa hiukan tottistakin:)