Eilinen lenkki muotoutui loppua kohden aika mielenkiintoiseksi. Ei käyty kuin vaivainen puolen tunnin kävely, kun Pavea ei lenkkeily oikein napostellut. Liekö leikkaushaavat kipeät, tiedä häntä.

Oltiin tulossa jo kotikadulla kun vastaan laukkaa irtokoira, sellainen musta pystykorvamix. Karmealla räkytyksellä tietty. Nooh, minä sitten karjumaan, että "mene pois, ala painua %¤#&%:n..." Koira meni aina välillä kauemmas ja sitten tuli taas liki. Paavo oli aivan hiljaa, mutta Ruusa osallistui tehokkaasti mun kanssa huutamiseen. Vihdoin koira päätti mennä omistajan luokse, joka kehtasi vielä huutaa mulle: "Mitä sinäkin siellä oikein rääyt?!!!?" Olin jotenkin niin tyrmistynyt sen kommentista, etten edes vastannut mitään. Varmaan rääyin sitä, että sinun irrallaan juokseva koirasi ei tulisi minun koirien luo? Ehkä. Tai sitten huusin vaan ihan huvikseni kun olen hullu? Siinäpä ne vaihtoehdot olikin... Kyllä meitä on joka junaan ja jotkut jää auttamattomasti junasta poiskin.

Niin ja aion rääkyä jatkossakin jos jokin irtokoira on tulossa mun koirien luo.