Mistähän sitä aloittaisi viikon tapahtumien purkamisen...

Ensinnäkin 5,5-vuotias Paavo. Olen nyt Ruusan saikun ajan pitänyt Paavon olkkarissa ja Ruusan eteisessä. Näin välttääkseni sitä, että rhontit painisivat päivän aikana. Nooh, Paavo oli sitten päättänyt päivänä eräänä hiukan modifioida 3 kk vanhaa sohvaa. Perinteiseen tyyliin eli samalla tavalla kuin edellistä sohvaa. Eli ensin otetaan selkänojatyyny sivuun. Sitten avataan istuintyynyn vetoketju ja aletaan silppuaminen. Toki jos sohvaa on pakko syödä niin tuo on paras tekniikka. Nyt ei tarvitse muuta kuin laittaa hakaneuloja (ja sitruunapippuria) rikkimenneeseen istuintyynyyn ja kas sohva on lähes ehjä. Toki istuintyyny on nyt hiukan lyhyempi, mutta toimii silti tarkoituksessaan. Ainut vaan, etten enää uskalla pitää Pavea olkkarissa. Eipä siis Ruusan saikkukaan enää onnaa. Ruusunen kun on niiiiiiin tehokas sisustamaan, että olohuoneessa&keittiössä olisi tytöllä vähän liikaa saumoja toteuttaa itseään...

Keskiviikkona käytiin sitten hakureeneissä Ruususen kanssa. Otettiin vaan ilmavainun käyttötreeniä. Eli koira remmissä lähestyttiin maalimiestä ja kun sai vainun irti ja maalimies kehuu kovasti. Itse kämmin oikein huolella, mutta Ruusa oli ihan pätevä tuossa hommassa. Ja teputti autolle hyvin ylpeänä itsestään. Suuri Hakukoira.

Paavosta on muuten tullut kulkusten poiston jälkeen oikein iloinen ja leikkisä. Pavehan on aina ollut (tai ainakin viimeiset 5 vuotta:)) rauhallinen juupottava äijä. Ja nyt kantelee keppejä lenkillä (ei ole ikuna tehnyt moista), saa onnellisuushepuleita ja on muutenkin virtaa täynnä. Siitä virrakkuudesta varmaan johtui tuo sisustamisvimmakin... Ja Paavo, aina ruokaa inhonnut tyyppi, on yhtäkkiä myös ahne. Ja äärimmäiseen tottelevainen. En nyt sitä vieläkään aio lenkillä irti päästää, mutta kun lenkin aikana teetän vähän tokoa, tekee kaiken armottomalla draivilla. Maahanmenokin on lievästi sanottuna lennokas. Ja pitää hassua tuhinaa suorittaessan annettuja tehtäviä. Hassu poika. Harmi, että R on nyt saikulla niin poika ei saa toteuttaa leikkimisintoaan.

Perjantaina sitten suunnattiin kunnon retkueella kohti Suonenjokea. Matkaan lähti: Paavo, Ruusa, Anne ja Annen Keira. Niin ja iiiiso metallihäkki ja Annen miljoona laukkua. Mutta ihme ja kumma, kaikki mahduttiin Skodaan. Perillä oltiin vasta ysin jälkeen illalla. Pilkkopimeässä pikkulenkki ja sitten mökkiä katsastamaan. Oltiin tosiaan tultu tuonne lauantain maastokisojen takia. Meidän mökki oli vallan jees. Muilla (Janica, Janican äiti, Nina ja koirat) oli oikein de luxe-mökki. Istuttiin sitten siellä iltaa (tai oikeastaan yötä) aikas myöhään. Ja toki juotiin skumppaa, olihan Ruusan 1-vuotissynttäripäivä:)

Lauantaiaamuna varhain hereille ja kohti kisapaikkaa. Hiukan oli kylmä aamu, hrrr. Mutta kisapäivä oli nopsaan ohi. Pave juoksi Nemon kanssa. Ihan ok juoksu mutta ei kyllä ollut hurraamista. Pisteet oli aika liki sen mitä arvelinkin eli 210. Valitettavasti muiden juoksut oli tällä kertaa parempia, joten Pave ei päässyt finaaliin. Harmitti kyllä jonnii verran kun tuota ajomatkaa on kuitennii jonnii verran Kuopijoon. Mutta ei voi mittään. Lauantai meni sitten saunoessa ja levätessä.

Sunnuntai sitten ei ollut elämäni paras päivä. Mutta koskapa tämä on koirien blogi niin keskitynpä käsittelemään asiaa niiden kautta. Jatkossa koirat saa ihan rauhassa nukkua taas yöt mun kanssa samassa sängyssä, kun sinne ei ole mun lisäksi enää muita kaksijalkaisia tulossa. Paavo varsinkin arvostaa tätä asiaa todella paljon:) Ja Ruusa saa toteuttaa loppumatona hoivaviettiään kun joutuu nuolemaan mun kasvoja "kuiviksi". Niin ja saavatpa koirat jatkossa oikein tehotreeniä, kun mun on pakko purkaa tämä olo johonkin konkreettiseen tekemiseen ettei tarvitse miettiä liikaa asioiden nykytilaa. Elämä jatkuu, vaikkei sellaisena kuin toivoisin...