Onpas taas hetki vierähtänyt edellisestä päivityksestä… Eikun asiaan suoraan. Olin viikon 47 työreissussa Italiassa ja koissut oli sillä aikaa taasen Pauliinan hellässä huomassa. Hyvin oli koirilla ja Pauliinalla mennyt. Jos kukaan tarvii hyvää, luotettavaaa ja koiraystävällistä hoitajaa Tampereen seudulla, niin ehdottomasti suosittelen Pauliinaa. Ihan huippulikka! Ja muutenkin tuo 4H-dogsitteröinti on yllättänyt mut positiivisesti tän reilun vuoden aikana kun olen sitä käyttänyt. Toki on todella paljon kiinni siitä millainen hoitaja osuu kohdalle, mulla on siinä suhteessa käynyt loistotuuri. Mutta on muutenkin hyvä systeemi. Maksaa vain noin 30 euroa per päivä ja koirat saa asua omassa kodissaan kaikessa rauhassa.

Työreissusta menin suoraan Pirkanmaan Vinttikoirakerhon pikkujouluihin (reteesti suoraan kentältä taksilla pippaloihin:) ). Odotukset oli toki korkealla, että Ruusunen voisi saada jonkun pokaalin. Olihan Paavo saanut jokunen vuosi sitten Vuoden maastotulokkaan palkinnon ja Ruusalla oli täydet edellytykset saada se tänä vuonna. Valitettavasti näin ei käynytkään… Säännöissä kun sanotaan, että palkitaan koira joka on juossut SVKL:n hyväksymissä kisoissa. Ja vaikka kisat on olleet SVKL:n hyväksymiä, niin rhonteilla ei ole virallisia kisaoikeuksia… Ja tuohon pystiin ei vaikuttaneet ilmeisesti Eestin kisat, vaikka ne ovatkin virallisia. Onneksi sentään ei mennyt ko pokaali huonolle koiralle! Ja jos Ruususen tulokset olisi otettu laskennassa huomioon olisi ollut myös Parhaan juoksijan pikarit lähellä meille tuloa (olisi ollut 2.). Mutta ei voi mitään…

Sunnuntaina (22.11.) suunnattiin sitten Fordin nokka Kaisan ja Lauran kanssa kohti Helsinkiä. Osallistuttiin Suomen Ridgeback-yhdistyksen syyskokoukseen. Ihan mielenkiintoinen kokous (toimintasuunnitelma, hallituksen valinta, Palveluskoiraliittoon liittymispäätös yms), harmi vaan että niin harvaa kiinnosti kokoukseen osallistuminen. Paikalla oli vain hallitus ja muutama muu henkilö. No enpä ole itsekään aiemmin noihin kokouksiin osallistunut:) Nyt oli jotenkin ”pakko” mennä, siellä kun jaettiin Maastojuoksu cup-palkinto. Ja sen sai Ruusa:) Jei! Tuon pystin saaminen on ollut Paavollakin muutamana vuonna lähellä, mutta Tau-pirulainen on vienyt sen Paven nenän edestä ;) Ja sen saaminen omalle koiralle on ollut aina haaveena. Sehän kertoo parhaiten siitä kuinka tasaisen hyvä koira on. Yksittäisiä kisoja voi voittaa moni koira, mutta cup-voitto kertoo hyvistä juoksuista läpi kauden.

Ja Ruusa on totta tosiaan suoritunut enemmän kuin hyvin kuluneella kaudella! Kasvattajan sivuja lukiessa meinasi puna nousta kasvoille, niin paljon Marianne hehkutti sivuillaan Ruusunnuppua. Mutta myönnettävähän se on, että totta ne oli joka sana. Ruusa on so far kovin rhodesiankoira maastojuoksussa. Ja kuten olen aiemminkin kirjoittanut, tämä on hyvinhyvin pieneltä osin minun ansiota. Suurimmalta osalta tuossa lajissa on kyse lahjakkuudesta. Toki koiran tulee olla fyysisesti kunnossa, mutta ajotyöskentely ja into tulee jostain ihan muualta. On todella hämmentävää, mutta upeaa, omistaa noin lahjakas koira! Alla Ruusan statistiikkaa viime kaudelta:

- yhteensä 9 kisaa (joista 5 Eestissä)
- 9 voittoa (pisteet 515,531,510,515,531,495,514,529,535)
- 5 kisassa Päivän Parhaat Pisteet (2 kisassa toiseksi kovimmat pojot)
- 4 Eestin sertiä
- maastomestaruus
- cup-voitto

Viime viikko menikin sitten lähes kokonaan saikkuillessa. Jokin käsittämätön, raju päänsärky tuuppasi tajuntaan koko viikoksi. Välillä oli parempia hetkiä ja sitten taas patam, särkyä todella huolella. Onneksi tällä viikolla ft ilmeisesti paikansi säryn aiheuttajan ja nyt on pystynyt jo pari päivää olemaan ilman särkylääkettä.

Viime lauantaina ängin itseni mukaan kun Hanna (Nemon ja Artun orja) ja Kaisa (P-tiimin orja) treenaili tokoa. Vielä kerran iso kiitos Hannalle hyvistä neuvoista Ruusan näytelmäseisotuksessa ja juoksuttamisessa. Ollaan nyt tehokkaasti treenailtu seisotusta ja joinain päivinä se onnistuu ja joitain sitten taas ei. Mutta tilanne on tällä hetkellä kuitenkin jo paljon parempi kuin ilman noita neuvoja! Tärkeää on, että itse pysyn rauhallisena. Ruusunen kun ottaa helposti musta mallia. Eli jos itse sählään, niin sitä saa mitä tilaa.

Maanantaisin käydään nykyään Hannelen vetämissä toko-treeneissä. Mulla ja Ruusalla ne on lähinnä motivaation kypsyttely-treenejä. Käytiin eilen piiiiitkä keskustelu Hannelen kanssa aiheesta. Ja kai sen voi laittaa tänne julkisestikin nähtäville. Tokoa olen päättänyt alkaa harrastamaan ja treenaamaan vasta siinä vaiheessa kun teen sitä tosissani. Siihen asti Ruusunen saa jatkaa pellossa elämistä (osaa vain luoksetulon vihjesanan). Jos (ja kun) alan treenaamaan, niin sitten todellakin tosissaan tavoittet pilvissä (6 koetta ja tva). Eli treenaten evl-juttuset valmiiksi ja sitten vasta kokeisiin, menipä siihen sitten kuinka monta vuotta tahansa. Ajatus on kypsytellyt päässä jo Ruusan tulosta asti. Tytössä kun olisi minun tokoamatöörin mielestä ainakin potentiaalia tuohon(kin) lajiin. Tyttö on innokas tekemään töitä, haluaa tehdä mun kanssa asioita ja on todella ahne. Ja tosiaan en ole vielä lähelläkään sitä pistettä, että päättäisin alkaa projektin Ruusa tvaksi! Aikaa mulla olisi kaikki illat treenata eli siitä ei olisi kiinni. Motivaatio vaan pitää saada vielä työstettyä kohdalleen. Kassellaan tuleeko sitä motivaatiota koskaan tarpeeksi :)

Tiistaisin on sitten Paven agiliitelyt vuorossa. Vihdoin päästiin taas sinnekin (työreissu ja päänsärky…). Pavel oli taas oma innokas ja iloinen itsensä. On todella mukava kyllä käydä tuolla jengillä treenaamassa. Joka kerta treeneissä on todella mukavaa, kiitos hulvattoman mukavan rhodejengin! Ja samalla koissut saa opetella häkissäoloa. Eihän nuo ole käytännössä lähes koskaan olleet häkissä (jos autohäkkiä ei lasketa). Pave toki on joka kerta kuin pillin niellyt ja Ruususta hiukan ahdistaa kun mä ”hylkään” sen treenatessani Paven kanssa. Mutta hyvää tekee molemmille opetella issekseenoloa ilman mua. Treenattiin tiistaina myös Ruususen kanssa näytelmäjuttuja. Meni vallan jees.

Eilen sitten oli hiukan kiirus. Töiden jälkeen lenksulle ensin Lauran ja Edenin kanssa. Sieltä nopea vaatteiden lisäys (ja uunissa kypsymässä olleet broitsun sydämet mukaan) kotona ja ohitustreeneihin. Ohittelut sujuu toki Ruususelta oikein hyvin. Ainut ongelma on krooninen palkanjälkeinen haahuilu. Tuo täytyy saada pois. Uusi juttu, ei Pavel koskaan tuollaista tehnyt. Mutta R on tietty muutenkin huomattavasti nopeampi liikkeissään kuin Pave koskaan… Tehtiin myös yksi koira kerrallaan luoksetuloja ihmiskujan läpi. Hiukan kyllä yllätyin Ruusan toimivuudesta. Vaikka kuja oli viimeisissä pätkissä todella kapea, niin ei lainkaan miettinyt ihmisten moikkaamista, vaan sieltä vaan tuli sukkana läpi mun luo. Hyvä treeni jota voisi tehdä seuraavilla kerroilla enemmänkin. Myös jossain vaiheessa voisi lisätä häiriöksi koiriakin… Ohitustreeneistä nopsaan kohti hallia ja toko-treenejä. Siellä kun oli treeniryhmässä vajausta, niin mentiin paikkailemaan Ruususen kanssa. Teki ihan kivoja juttuja, mutta valitettavasti paineistui jonkin verran agiliitokentällä paukuttavista koirista, keinun kolahduksista yms. Joten ei tehty Ruususen kanssa paljoa, lähinnä vaan totuteltiin yhdessä meteliin. Pave pääsi sitten loistamaan. Se on nykyään todella pätevä tokoilija. Kivannäköistä seuraamista, nopea sivulletulo, luoksetulo ja aikas hyvä paikallamakuukin. Pätevä elikko, joka tosin ei koskaan tule kisailemaan. Pitäisi omaksi ja Paven huviksi treenailla kyllä enemmän tuota tokoa. Mietinkin josko ottaisinkin jatkossa Paavon maanantaitreeneihin ja Ruusa saisi sillä aikaa harjoitella yksinoloa kotona. Pittee miettiä…