Onneksi tosiaan ei enää tarvitse käydä näytelmissä. Ruusa alkoi vikko Turun näyttelyn jälkeen yskimään ja kennelyskä jatkuu yhä. Onneksi on jo huomattavasti helpottamaan päin. Yskii enää vain muutaman kerran päivässä pari yskäystä eli ei enää ole paha. Ensimmäiset muutamat päivät meni aika tavalla lepäilleen. Tyttö oli todella väsynyt. Nyt on lähinnä ongelmana se, että ei ole vielä terve, joten ei saisi riekkua. Mutta virtaa on vaikka ja kuinka... On koko ajan pyytämässä Paavoa leikkimään, kantelee leluja nonstoppina yms. Ja minä sitten ilonpilaajana olen koko ajan kiljumassa, että ei saa riehua. Toivottavasti paraneminen etenee näin hyvin ja ensi viikolla päästään jo normaaliin rytmiin. Nyt ollaan Ruususen kanssa käyty iltaisin vain pieni pissakakkalenkki. Ja sen jälkeen Paavon kanssa normaali metsälenkki. Outoa muuten lenkkeillä vain yhden koiran kanssa!

Tänään on sitten jännittävä päivä, kun Alfajiri Thamini Gala muuttaa meille. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Hertta sopeutuu porukkaan. Minulla on ainakin aikas hyvä fiilis uudesta tulokkaasta, vaikuttaa oikein kivalta tyypiltä! Ja ah niin kauniskin on hän. Hertta on siis bengali-katti, ikää 5 v. Jonkin aikaa piti miettiä katin ottamista. Olenhan jo kahdesta joutunut luopumaan (Ronja ja Kerttu asuu nykyään Marilla). Mutta tilanne on nyt aika tavalla erilainen. Ruusa on jo aikuinen ja osaa todistettavasti olla siivosti kissojen kanssa. Lisäksi H on tottunut koiriin ja on ilmeisesti aika itsetietoinen neiti, joten pistää varmasti yli-innokkaat afrikkalaiset ruotuun. Ronja ja Kerttuhan eivät puolustaneet itseään pätkän vertaa. Ruusa sai tehdä niiden kanssa ihan mitä huvitti. Esim kantaa niitä pitkin taloa suussaan, maata päällä kirputtaen,... Ja tytöt ei laittaneet hanttiin lain-kaan. Ei edes murisseet. Nothing. Joka kerta sain Ruusan kutsumalla pois kissojen luota, mutta joka hetki kun ei pystynyt vahtimaan... Siksi R ja K aikanaan muuttivat kaverilleni asumaan. Saanen synninpäästön ja voin ottaa Hertan, jookoskookos...