Blogin päivittäminen on taas jäänyt pahasti… Yritän muistella mitä kaikkea on tapahtunut.

Ainakin koirauimalassa käytiin. Ajeltiin Hyvinkäälle kokoonpanolla minä ja mun koirat sekä Kaisa ja Kaisan koirat (Prada, Peppi, Pinni). Mun koirille oli varattuna koko allas, kera uittajan, puoleksi tunniksi. Tuo aika oli vallan riittävä, koska lopussa Ruusan lihakset alkoi jo täristä. Uittaja avitti ensin Ruususen altaaseen. Tyttö meni suht helposti. Eipä Ruusaa tarvinnut kuin muutaman kerran viedä ramppia pitkin. Itikan mielestä nimittäin lelujen hakeminen oli aivan huippuhauskaa hommaa. Paavokin meni ilman suurempia vastusteluja altaaseen. Mutta koko puolen tunnin aikana ei tainnut kuin kerran mennä ilman tuuppaamista polskimaan. Mutta ui vallan kivasti kunhan vain hiukan avitti sinne menossa. Uittaja oli todella ystävällinen ja kertoi hyvin miten uimalassa tulee toimia. Olin hyvinhyvin tyytyväinen tuohon käyntiin! Ehdottomasti mentävä uudestaan jossain vaiheessa!

14.3. oli rhodejen maastojuoksutreenit. Ruusa juoksi kaksi kertaa. Ensin Pradan kanssa ja sitten siskonsa Mangon kanssa. Pave juoksi Pepin kanssa ja toisen kerran Peetun kanssa. Jos nyt muistan oikein :) Todella kivannäköistä menoa kaikki juoksut molemmilta koirilta. Olin hyvinhyvin tyytyväinen. Rata oli loistava! Ruusunen oli jopa normaalia innokkaammin menossa juoksemaan. Ainahan se ryömii maata myöten kohti lähtöä, mutta jotenkin intoa oli vielä tavallistakin enemmän. Hyvä niin!

Agiliitotreeneissä ollaan yhä käyty kerran viikossa Paavon kanssa. Poika on vallan reipas tuossa touhussa. Eihän me treenata pätkän vertaa tosissaan, mutta silti (tai juuri siksi?) meillä on joka kerta oikein kivaa. Mukava tehdä välillä asioita ihan vaan Paavon kanssa kaksin, ilman Tirpukkaa. Uskoisin, että Paavokin nauttii kun saa lähteä Omiin Treeneihin mun kanssa.

Ohitustreeneissä käydään myös kerran viikossa. Paavohan on ollut aiemmin pahasti ohitusongelmainen. Nykyään on aikas hyvässä jamassa. Ruusa taasen ei ole ohitusongelmainen lähes lainkaan kun mennään kaksin. Mutta kun Paavo on mukana (kuten remmilenkeillä lähes aina), niin sitten tytöllä on puhtia kommentoida kaikille ja kaikesta (siis koirille). Olenkin viime aikoina treenannut molempia koiria yhtä aikaa.

Hertan kuulumisia toki vielä. Tyttö on sopeutunut porukkaan todella hyvin. Ei mitään ongelmia missään asiassa. Barffiruoka maistuu oikein hyvin. Aluksihan esim siiven palaset syötiin omalla tyylillä eli Hertta söi lihat luiden ympäriltä vainen. Nykyään maistuu jo kaikki tarjottu ruoka. No, broilerin jauheliha ei oikein maita. Mutta sitäkin vaan on välillä ruokana, sori Hertta… Hertsun ruokailupaikkahan sijaitsee saunassa. H pääsee kulkemaan oven alta syömään, mutta koirat ei pääse lokkimaan. Tosin eräänkin kerran herrasväki on yrittänyt sulloutua oven alta ruokailemaan (on aika koomisen näköistä…).

Hertta on todella sopeutuvainen katti. Olimme pääsiäisenä kotikotona käymässä. Automatka meni muutamalla naukaisulla, muuten nukkui koko matkan. Perillä tsekattiin kaikki paikat ja sitten oltiin kuin kotonaan. Ja löysipä typykkä ihania aarteitakin eli pieniä tipu-koristeita. Niitä sitten piti kannella suussa ympäri taloa, sivuille pälyillen. Hieno saalis. Poikkesimme kotimatkalla syömässä siskoni perheen luona. Lapset halusivat nähdä Hertan, joten tyttö haettiin sisälle. Hertsu käveli vain häntä pystyssä ympäri taloa. Ei haitannut lainkaan perässä hiihtävä Rita-whippet. Rita käveli aivan nenä kiinni Hertassa, koko ajan vinkuen. Välillä Hertta vain vilkaisi typerää koiraa, mutta jatkoi sitten taas menoaan.

Olen tullut siihen tulokseen, että Hertalla on tuo seksuaalinen identiteetti hiukan hakusessa. Tässä todisteet:

-          menee kaappeihin, ei tule koskaan pois kaapista

-          katsoo intohimoisesti telkkaria, erityisiä suosikkeja ovat jalkapallo, toimintaleffat ja Dr. Phil

-          saunoo kuin mies

-          syö vain lihaa, ei koskaan jugurttia tai hyi-olkoon-kasvissosetta

-          vaatii henkilökunnalta palvelua (pissallakäynnin jälkeen laatikko olisi siivottava välittömästi, suihkuun mennessä ei saisi laittaa ovea kiinni kun neidille voi tulla sillä aikaa nälkä)

-          jos henkilökunta ei palvele, sille ilmoitetaan kovaäänisesti tekemistään virheistä

-          Paavoa lyödään syyttä suotta tassulla, ei koskaan Ruusaa (lue: reviirirajoitteisuus muiden uroitten suhteen)

-          läheisyyttä otetaan kun sitä halutaan, voihan kauhistus jos toinen nostaa syliin silloin kun ei ole fiilis kohdallaan moiseen

Mulla on ihan normaaleja eläimiä… Tai no ei ne kyllä ole. Käytin Paavoa eläinfysioterapeutilla ja Ruusis oli myös mukana. Elinakin vaan naureskeli, että ei tuollaisia koiria vaan voi olla olemassa. Ja hän on kuitenkin jokusen koiran kohdannut työssään. Ruusa istui pitkät pätkät Elinan sylissä tai kyljessä kiinni, painaen kuonon poskea vasten. Ja muutenkin touhotti iloisena koko ajan. Se on vaan niin hämmentävän onnellinen, aina. Paavo todettiin kunnossa olevaksi. Vein pojan Elinan käsittelyyn ilman mitään suurempaa epäilyä vioista. Tekee vaan hyvää vanhukselle hoitaa paikkoja kuntoon, niin on mukava kirmailla. Varasin samalla Ruusalle ajan ennen huhtikuun loppuun. Lisäksi hauvat tulee pääsemään jatkossa säännöllisesti hierojan käsittelyyn. Eiköhän noilla koissut pysy hyvässä kunnossa koko kauden läpi (jos mitään tapaturmia ei tule).

Laskeskelin, että tällä kaudella molemmat juoksee 13 kisaa (ehkä tuohon määrään tulee vielä pari lisää, jos oikein riehaannun). Näiden lisäksi toki Paavon yritän saada mahdollisimman moneen mejä-kokeeseen. Vihdoin talvi on loppumassa ja kisakausi alkamassa. Ensimmäiset maastojuoksentelut on Virossa vappuna. Saa pitää peukkuja pystyssä. Mukaan lähtee mukavia narttuja eli Kati, Saga ja Vila. Tulossa on varmasti taas hassunhauska reissu!