Viime viikonlopulle saatiin myös mejä-koepaikka. Tällä kertaa suuntana oli Kihniö. Onnekseni sain saman mökin kuin aiemmin keväällä. Ja onnekseni myös Laura pääsi kokeeseen Edenin kanssa niin sain seuraakin ajomatkoille ja möksälle! Jälkienteko aloitettiin vasta klo 11.00. Pakattiin auto täyteen tavaraa ja koiria (Hertta jäi tällä kertaa kotiin). Miten kaksi ihmistä voikin tarvita tuollaisen määrän tavaraa pariksi päiväksi kysyy hän… Koepaikalla selvisi että olemme Lauran kanssa jälkiparina. Huippuhomma! Eikun jäljentekoon, joka sujuikin todella ripeästi. Oltiin ensimmäisinä metsästä pois koko porukasta. Ehkä tekemistämme nopeutti armoton määrä hyttysiä. Tai sitten sade, jonka ansiosta olimme aikas märkiä. Tai mökillä odottavat grillattavat ja kylmät juomat. Hyvät jäljet tuli tehtyä, vaikkakin allekirjoittanut oli hetkittäin hyvinhyvin kypsänä suuhun, silmiin ja korviin änkeviin hytyköihin. Ei niiden pistot haittaa lainkaan mutta se ininä ja likiänkeminen! Molemmat jäljet meni koko matkaltaan suolla, jossa oli n. 20 ojaa/jälki. Joten hyttysten määrä oli ihan kiitetttävä. Koepaikalla hyvä ruoka ja parempi mieli. Ja upea savusauna tuntui myös hyvälle! Savusaunan jälkeen mökille ja mitäpä muutakaan kuin taas saunomaan :) Grillailtiin, saunottiin ja rupateltiin. Hyvä päivä! Yöllä en aivan saanut nukuttua, koskapa kaikki koirat päätti änkeä minun sänkyyn. Olisi ne siihen mahtuneet, mutta kun Eden nukkui todella leveästi ja kumpikaan koiristani ei uskaltanut mennä sen lähelle nukkumaan. Siinä sitten nukuttiin: Eden äksänä jalkopäässä, Paavo kainalossa ja Ruusa mun & Paavon päällä. Hyvin sai unta! Onneksi jossain vaiheessa yötä Eden siirtyi Lauran&Simon sänkyyn. Viuh.

Koeaamu valkeni ei-sateisena joka oli todella positiivinen yllätys. Ruusa jäi mökille Lauransimon kanssa, ettei tytön tarvitse pelätä laukauksia. Kovasti on yhä haaveissa mennä Ruusiksenkin kanssa mejäkokeisiin, mutta pientä laittoa vaatii tuon laukausasian kuntoon laittaminen. Laukauksensietotesti meni Pavelta normaalin kaavan mukaan. Eli tasaista piippausta koko ajan, pieni tauko vain laukauksen jälkeen. Testin jälkeen suunnattiin takaisin mökille. Siivottiin mökki ja pakattiin auto. Ja sitten metsään. Eden meni ensin jäljelle ja sen jälkeen oli Paven vuoro.

Paavo lähti muutaman kymmenen metrin jälkeen viuh hirven jäljille. Sen verran monta koetta on tullut pojan perässä taaperrettua että tunnistin hyvin selvästi, ettei verijälki ollut enää lainkaan mielessä. Mutta mitäpä siinä voi muuta kuin teputtaa perässä. Kun poika pysähtyi miettimään, sanoin ”jälki”-käskyn aika napakasti. Siitä hiukan skarppasi ja hetken päästä huomasinkin, että kas opasreipas onkin meidän perässä. Huh. Katkokulma oli ensimmäisellä kulmalla. Lähti tehokkaasti rengastelemaan ja käsittääkseni oltiin jo lähes veretyllä osuudella kun päätti lähteä heittämään vielä suurempaa lenkkiä. Koko ajan teki töitä tehokkaasti, ei haahuillut. Siksi toivoinkin vaan mielessäni, että kunpa tuomari antaisi pojan vielä jatkaa työntekoa eikä kutsu pois. Ja antoihan se, tosin sillä seurauksella että jäljenjatko toki löytyi mutta sekä tuomari että opasreipas joutui juoksemaan meidän perään. Paavo tuli nimittäin katkon ratkaistuaan lähes suoraan seuraavan osuuden makaukselle. Aika laaja kierros siis :) Loppujälki meni vallan mukavasti. Kolmannella osuudella ihmettelin, että mitä Paavo ottaa ilmavainulla. Mietin, että kyllä mun mielestä yhä ollaan kolmannella osuudella. Paavo nimittäin meni aivan samalla tavalla kuin sorkan haistaessaan. No, asia selvisi aika pian kun jätkä ajoi teerimamman ilmaan. Minulta vaistomainen reaktio oli tartumolemminkäsinliinasta ja vedämaihinnopeasti. Sieltä noustessani tuomari kertoi, että vain kerran saat kieltää et muuta. Ymmärsi toki kun kerroin, että siinä kohtaa tuli vaan mieleen koiran käsissäpysyminen ei koesäännöt:) Kerroin sitten Paavolle eimenejälki ja poju katsoi otsa rypyssä minuun päin (varmaan mietti, että ”mutku”) ja lähti takaisin jälkihommiin. Vieressä oli hakkuuaukea jonne hetken päästä teputti. Mietin taas mielessäni, että nykkö se sitten menee hirvimettälle. Mutta palasi retkeltään suht pian ja taas mentiin jälkeä. Ainoastaan viimeisen makuun merkkasi selkeästi. Meinasin melkein törmätä koiraani kun en yhtään olettanut sen pysähtyvän sitä merkkaamaan… :) Kaadosta ei olisi millään ilveellä halunnut luopua.

Oman opastuksen (lyhyt) ja purun (pitkä, mentiin koiran&ohjaajan kanssa kolmistaan harjoitellen) jälkeen suunnattiin taas saunomaan koepaikalle. Tällä kertaa normisaunaan, joka sekin oli kyllä oikein hyvä. Ruokaa napaan ja sitten alkoi jännittäminen. Heittihän se hiukan kierrosta ja olihan se alussa hirvimettällä ja jättihän se makuita selkeästi merkkaamatta, mutta voisiko voisiko se silti olla ykkönen… Tuloksia tuli ja tuli. Kunnes huomasin, että vain 3 voittajaluokan koiraa on jäljellä. Hoplaa. Jännitin kolmannen tulosta, että onko se ykkönen. Äts, se oli kakkonen. Eli jännitys jatkui. Tuomari erityisesti korosti, että Paavo teki laa-jo-ja lenkkejä, joista on vä-hen-net-ty pisteitä. Mutta ei riemulla rajaa kun kertoi että tulos on voi 1, 41 pistettä! Tein varmaan kaikki mahdolliset kevätjuhlaliikkeet kun menin hakemaan paperia. Kädet vaan tärisi kun olin niin helpottunut!

Olin tavattoman tyytyväinen, että se oli ykkönen. Ihan jo pelkästään siksi, että poika ei hahuillut omiaan kertaakaan. Siis niin että ei olisi mitään jäljestämässä. Ja vain aivan alussa tepsutti sorkkaeläimen jäljillä. Muuten teki todella lujasti töitä koko jäljen ajan. Hyvä Paavo!!

Lauralle ja Edenille vielä tätäkin kautta iso kiitos hyvästä reissuseurasta! Oli mukavata! Ja Simolle isokiitos Ruusan kanssa olemisesta laukauksensietotestin ajan.

Vielä en nyt sentään usko valiouden olevan oven takana, mutta on se nyt jo lähempänä sentään. Toiveissa olisi, josko heinäkuulle saisi vielä muutaman koepaikan (Elimäki, Köyliö,…). Ja ehkä myös Iitin kokeisiin elokuusssa mahtuisi säkällä. Sitten voisi olla ehkä riittävästi tuloksia elokuiseen rotumestaruus-mejään kasassa.

Ensi viikonloppu onkin pitkästi aikaa täysin koiravapaa viikonloppu. Siis ei kisoja, kokeita tai niiden järjestämistä. Toki koissut on yhä kotona lenksuteltavana ja lauantaina juhlakaluinakin. Ystäviä tulee, toivottavasti paljon, lauantaina juhlimaan. Nyt on todella syytä juhlaan. Tämä vuosi on alkanut niin uskomattoman hienosti kokeissa ja kisoissa, etten moista olisi voinut ikuna uskoa! Ruusikselle kahden maan valious ja pari muutakin titteliä. Paavolle jo kaksi VOI 1- tulosta mejässä. Ihan mahtavaa!