Uutenavuotena meidän laumaan muutti uusi jäsen eli Romeo. Rompsukka on bengalikissa, oikealta nimeltään Medoz Chidambar of Sirucats. Pojalla on ikää jo 10 vuotta mutta mieli on yhä vallan pirteä. Ajatuksena oli, että pojasta tulee Hertan hali- ja leikkikaveri. Noh, ei ihan menny niinku Strömsössä tämä suunnitelma. Hertan mielestä oli äärimmäisen iljettävää että tuollainen toinen kis-sa tulee Hänen kotiinsa. Turpaanhan sitä piti vetää joka käänteessä. Lisäksi Romeon aiemmat elinolot olivat hyvin erilaiset, joten pojalla oli paljon uutta elämässään. Ei ollut tainnut koskaan nähdä esim. koiraa, kynttilää, pyykinpesukonetta, imuria,... Lisäksi kun Romeon terveys oli kaikkea muuta kuin priima, niin töitä on saanut tehdä aika hurjasti. Alkuvaiheessa R asusti saunan lauteilla eikä uskaltanut sieltä liikkua koskaan pois. Pikkuhiljaa elinpiiriä on saatu laajennettua ja nykyään katteja voi pitää väljillään jo samoissa tiloissa (alussa oli sula mahdottomuus, tappeluksi meni heti). Aika stressaavaa aikaa oli nuo ensimmäiset pari kuukautta, mutta nyt alkaa olemaan jos suht ok tilanne. Vielä tulee hetkiä jolloin Romeota pelottaa kaikki tässä maailmassa. Ja niitä hetkiä kun Hertan pitää ihan piruuttaan käydä nippaamassa Romeota tassulla päähän. Mutta suurimman osan aikaa on välirauha menossa. Ihan muutaman kerran ovat katit jopa leikkineet yhdessä! Tosin Hertta on moisen naurettavuuden lopettanut heti kun on huomannut että mä katselen. Rompsukan terveyskin toivottavasti alkaa olemaan kuosissa. Pojalta on nyt kahteen otteeseen poistettu mätiä hampaita. Viime viikkoisessa leikkauksessa lähti jo kaikki loput poskihampaat. Jäljellä on enää jokunen etuhammas ja kulmurit. Jokohan vih-doin loppuisi hammashoidot ja samalla silmien, korvien ja nenän rähmiminen. Veikkaus on nimittäin että nuo muut on oireita pahoista hammastulehduksista, eivät sinänsä mistään erillisestä sairaudesta. Aika näyttää onko näin.