Viikonloppu ja maanantai oli mennyt angiinan kourissa kärvistellessä. Maanantai-iltana olo alkoi olemaan hiukan parempi ja minä olin täysin kyllästynyt kuolaamaan väsyneenä kotona. Joten eikun nokka kohti Valkeakoskea ja mätsäriin. Sain hoopotettua Annan ja Ahdin meille seuraksi, kivaa!

Paavo meni ensin kehään. Olin jo aiemmin huomannut saman asia mutta nyt se tuli myöskin ilmi. Eli Paavo ei enää sinänsä onnut kipeää jalkaa mutta kääntää sitä ulospäin. Aina seisottaessa väänsi tassun sojottamaan ulospäin. Tämän oli tuomarikin huomannut kun häneltä jälkeenpäin kyselin. Pavel sai punaisen nauhanpätkän. Punaisten kehässä ei sitten sijoitusta tullut. Hienosti Paavo käyttäytyi mätsäripaikalla. Oli hyvin tyyni poika. Hyvä Pave!

Ruusa meni kehään ja tuomarin silmät laajeni. "Mikäs tämä sitten on?" taisi olla ensimmäinen kysymys. Kerroin että kyllä se on rhodesiankoira mutta hiukan erivärinen vaan ja kevyempi. Tuomari tykästyi täysin Ruususeen ja hehkutti sitä jo tuossa vaiheessa. Antoi sinisen nauhan ja minä sitä siinä riemuitsin, ettei tarvitse mennä samaan aikana kummankin kanssa kehään. Tuomari vaan vinkkasi, että niin hän tämän homman vähän laskeskeli.

Sinisten kehässä oli hyvä fiilis ja ajattelin, että voi olla toivoa sijoituksesta kun tuomari niin piti Ruusiksesta. Mutta se oli täysi ylläri, että sijoitti tirpan sinisten voittajaksi! Wau!

Omistaja on jo tässä kuvassa "hiukan" räjähtäneen näköinen. Alkoi voimat hiukan loppumaan siihen juoksuttamiseen kun ei kuitenkaan olo ollut vielä täysin terve...

BIS-finaalia odotellessa alkoi jännitys iskeä kroppaan. Hassua. Mutta alkoi tosiaan kilpailuvietti nostamaan päätään... Bis-kehässä oli oikein mukava tulos eli tirppa oli BIS4! Hiukan tosin ihmettelin tuomarin toimintaa suoraan sanottuna. Toiseksi sijoitettu koira murisi hyvin selvästi tuomarille sen sitä tutkiessa. Ja silti koira sijoitettiin. Toki koira oli aikuisen vaihtanut kotia vasta kk sitten yms eli ei nyt ollut kummallista käytöstä koiralta olosuhteisiin  nähden. Mutta silti. Minun logiikalla ei koiraa tulisi sijoittaa noin korkealle jos se pärrää tuomarille. Mutta mitäpä noista, arvostelulaji joten suu kiinni Päivi

Ylläolevassa kuvassa Ruususen seisominen on hiukan niin ja näin kun kuvaaja pääsi yllättämään. En ollut vielä ehtinyt asettelemaan tirppaa kuvausta varten. Seli seli. Ruusan kehäesiintymiseen olen hyvinhyvin tyytyväinen. Sitä tuli treenattua hoonmetsästystä varten oikein huolella. Ja tulos on aikas hyvä. Tirppa seisoo kuin patsas paikoillaan ja juokseminenkin menee sujuvasti. Pari kertaa nosti laukalle mutta eipä tuota ole enää pitkään aikaan harjoiteltukaan...