Olin lupautunut mejäkokeen koetoimitsijaksi Euran Hinnerjoen kokeeseen. Sinne siis lauantaiaamuna varhain. Pidin jälkientekijöille alkupuhuttelun. He lähtivät metsään ja minä urku auki takaisin kotiin. Koirat jätin pikkulenkin jälkeen kotiin ja kohti Kaupin ratakisoja. Siellä meni nelisen tuntia kiireisesti maalisihteerin hommissa. Sitten taas kiireellä eteenpäin. Koirien kanssa tunnin metsälenkki ja Kangasalle to the mökkibileet.

Sunnuntaina oli hiukan epätodellinen olo kun heräsin noin 4,5 tunnin unien jälkeen klo:5.30. Eikun koikut kyytiin ja 130 km Euraan. Koirat otin koepaikalle hengaamaan, ettei niiden tarvitse viettää häkkielämää koko päivää. Ruusa oli päivän aikana oma valloittava itsensä. Pussaili kaikkia ja istui sylissä. Häntä viuhtoi vinhasti ko-ko ajan. Teki hyvää peeärrää rodulle kun kaikki sitä ihasteli. Toki ei nyt aivan ole rotumääritelmän mukainen veijari, öö, miltään osin Paavo taasen keskittyi keittiönoven tuijottamiseen. Heti kun se oli hiukankin raollaan, oli poju keittiössä. Paavoa ihmettelivät porukalla, että onko sen jalka niin kipeä kun se on noin apaattinen. Ehei, se vaan on tuollainen juupotin luonteeltaan.

Päivä meni hi-taas-ti kun kyseessä oli yhden tuomarin koe. Tuloksia tuli sen 6 kpl ja niitä tipahteli rauhaisaan tahtiin. Mutta mikäs siinä oli ollessa. Sohvalla köllöttelyä ja mukavien ihmisten kanssa rupattelua! Ja Ruusakin sai vielä loppupäivästä tehosiedätystä lapsiin, ne kun on typsylle hiukan jännittävä asia. Liikkuvat hallitsemattomiin suuntiin ja huutavat, omituisia siis Ruususen mielestä.