Yhdistyksen mejäkokeen Köyliöön olin ilmoittanut alunperin molemmat koirat mutta peruin Ruusiksen ilmon. En ole vieläkään (!) saanut aikaiseksi treenata typykän kanssa. Miten niin laiska omistaja koiraparalla?

Jälkiä lähdettiin lauantaina vääntämään Tampereen jengin kanssa. Kyydissä siis Laura, Kaisa, Heidi ja minä. Heidin kanssa tehtiin yksi avo-jälki ja yksi voi-jälki. Hyvät maastot ja kivaa oli pitkästä aikaa olla tekemässä mejää. Päivä tosin venähti aikas pitkäksi ja piti hälyyttää apujoukot käyttämään kotona olevia koiria pihalla. Onneksi naapuri suostui hommaan. Pyysin, että vain aukaisee takaoven ja päästää käymään pihalla pissalla ja sitten sisälle. Hetken päästä puhelin soi ja sieltä kysyttiin "tuo Paavo kävi kyllä heti pissalla mutta tämä Ruusa vaan istuu sylissä ja painaa päätä poskea vasten. Mitä tehdä?". Ruusunnupulla oli siis halipula pahempi kuin pissahätä. Neuvoin nousemaan ylös penkiltä ja käskemään napakasti menemään pissalle (osaa käskystä pissata). Ja näin oli tehty ja Ruusa päässyt pissalle. Miten niin Ruusa on vähän hassu tyttö?!

Sunnuntaiksi Ruusunen menikin sitten Lauralle hoitoon ja me suunnattiin Paavon kanssa mejäilemään. Oli komean näköistä kun 18 rhodea meni yhtä aikaa laukauksensietotestiin! Ensimmäinen kerta kun noin monta rhonttia on samaan aikaan mejäkokeessa. Mahtavaa!

Itse mejäily meni taas bambijahdiksi. Tuloksena VOI 0... Mutta tällaista tämä on niin usein Paavon kanssa, jos riistaa on liki niin verijälki unohtuu täysin. Tällä kertaa oli kohtalontovereita ja muutkin voittajaluokan koirat otti saman tuloksen. En ollut ainoa riistaviettisen koiran omistaja... Silti oikein mukava koepäivä vaikkei tulokset päätä huimanneet! Mukavata rupatella ihmisten kanssa ja viettää päivä metsässä. Niin ja erityisen mukavaa olla yhdistyksen omassa kokeessa ensimmäistä kertaa ilman että tarvitsee stressata koejärjestelyistä yms! Ensi vuonna onkin sitten taas minulla edessä koetoimitsijan hommat. Nautiskelin nyt täysillä siitä että voi vaan tulla normaalikilpailuttajana paikalle.