Katriina tuli taasen hieromaan Paavoa (kolmatta kertaa). Samalla myös Ruusa pääsi hierontaan. Katsottiin ensin ulkona kummankin liikkeet. Paavon liikehdintä ei ole vieläkään puhdasta. Toki virhe on sen verran pieni, että saa katsoa suht tarkkaan. Mutta minäpä olen sitä nyt tuijottanut 2,5 kk jokaikinen päivä silmä tarkkana. Ihan kyllästymiseen asti. Jossain kohtaa alkoi jo tuntumaan, etten jaksa enää pohtia että onko se vino, ontuuko se, astuuko se ristiin, nostaako toista jalkaa enemmän,... Oli hyvin helpottavaa kun joku toinenkin katsoi sitä sillä silmällä. Ja vielä ammattilainen. Liikkeiden katsomisen ja hieronnan jälkeen diagnoosi oli selvä: lihasvamma on täysin parantunut. Mutta lantio on vino. Kääntää koko rankaa vituralleen. Osteopaatin käsittelyyn mars. Nyt sitten yritän saada osteopaatilta aikaa asap. On vaan niin kiireinen mies, että sen kiinni saamista voi ilmeisesti pitää jo ihmeenä

Ruusa todettiin hieronnassa täysin kunnossaolevaksi. Katriina kehui Ruusiksen lihastyyppiä. Tuollainen erottuva ja pehmeähkö lihastyyppi on kuulemma ehdottomasti paras. Palautuu nopeasti ja toimii pitkässäkin matkassa. Eli maastojuoksuun vallan hyvin soveltuva. Kerroin Katriinalle minulla ollen käsityksen, että paras olisi sellainen kivikova lihas että silloin koira on hyvässä kuosissa. Mutta sellainen ei olekaan se ultimate paras. Kovat lihakset on nopeita mutta väsyvät helpommin. Hyvä Ruusis, omaat hyvän lihastyypin.

Paavo sai Katriinalta starttiluvan maastokisaan, kunhan osteopaatti on saanut hoidettua sen kuosiin (ja osteopaatin käsittelystä on yli viikko vs. kisa). Vihdoin vamma on virallisesti parantunut. Mikä helpotus! Jos kaikki menee jatkossakin hyvin, pääsee poju vielä starttaamaan 1-3 kisassa. Kuntoa tarvitsee vielä huolella nostaa ennen kisailua. Ja miettiä muutenkin mikä on järkevää (ettei vamma uusiudu vaan missään tapauksessa). Kisaamista tärkeämpää on kuitenkin se, että poika on hyvää matkaa paranemassa!!!