Kyllä on helppoa yrittää muistella 3 kk takaisia kisareissuja. Onneksi tämä oli sen verran unohtumaton elämysretki, että palajaa helposti mieleen.

Reissuseurana mun autossa matkasi tutut nartut eli Kati, Saga ja Vila. "Hiukan" meinasi tulla taas kiire laivaan mutta juuri ja juuri ehdittiin. Mikähän siinä onkaan kun ei millään voi varata tuohon tarpeeksi aikaa vaan aika pitää vetää niin hilkulle. Pöljää. Matkanalku oli normaalia settiä. Laivassa shoppailua, eksymistä Tallinnassa, kaupparetki Prismaan, ruokailu Luccassa ja majoitukseen Laulasmaalle. Ja ilta tietty meni sivistyneen eurooppalaiseen tapaan juomia nautiskellen. Niin ja taidettiin laittaa Suomen koira-asiatkin siinä sivussa järjestykseen. Hyvällä porukalla reissaaminen on muuten äärimmäisen kivaa!

Ja itse kisat. Lauantaina Päivin sertiauton taika kesti yhä ja Katin Saga nappasi sertin. Ja vieläpä Vila tuli toiseksi. Uu jee. Vallan hyvin kipittelivät muutkin, tosin Paavo vetäisi "reiluhkoja" oikomisreittejä saadeen alkuerästä huimat 149 pojoa. Muistaakseni pojan juokseminen ei edes etäisesti muistuttanut maastojuoksua. Tai no oli siinä maasto. Ja kyllä se juoksi. Mutta ei ihan kauheasti piitannut siitä missä viehe menee. Oma reittisuunnitelma oli tehtynä ja siinä pysyttiin! Ennen kisaa oli pieni säätö menossa kun kisaan oli tulossa virolainen rhode, jolla ei ollut mi-tään varusteita mukana. Ei koppaa eikä mantteleita. Järjettömällä tuurilla löydettiin meidän mukana olleista kopista yksi joka suht hyvin istui tuolle koiralle. Itse sovittaminen oli helppoa sen jälkeen kun saatiin koira pysymään paikallaan. Omistajalla ei ollut mitään otetta koikkuun ja se venkoili minkä kerkesi. Aikani yritin hyvällä ja sitten kokeilin, että auttaisiko jos hiukan karjaisen. Yhdellä perkeleellä koira seisoi kuin tatti ja koppa saatiin päähän. Eipä nuo minunkaan koirat todellakaan ole kuuliaisia ja hyvin koulutettuja mutta kyllä ne sentään paikallaan seisoo jos minä niin ilmoitan. Hassua.

Lauantaina käytiin taas yrittämässä eksymistä, siinä pahasti epäonnistuen. Vain yksi pieni ylimääräinen lenkki eikä muuta. Olipa muuten jännittävää olla ensimmäistä kertaa oikeasti matkanjohtaja myös suunnistamisen suhteen (kellään muilla ei ollut karttoja tai navia mukana). Mutta hyvin meni, olen aika ylpeä ittestäni! Huuru Veski löytyi ruokapaikaksi ja sen paikan alkupalat on yhä äärimmäisen hyviä ja itse pääruoka aika huolella heikompaa. Eli ei mitään yllätyksiä sen suhteen. Ja la-ilta meni taasen sivistyneen eurooppalaisesti. Lisäksi oli grilli kuumana ja saatiin kuin saatiinkin skumppaa ja vaahtokarkkejakin aikaiseksi. Ja Laulasmaan saunan löylyt tuntui taivaallisille. Päivän aikana oli vettä tullut ihan kiitettävästi. Siellä sitten saunan lämmössä yön aikana kuivuivat lenkkarit yms taas iskukuntoon sunnuntaille.

Sunnuntai oli sitten yllätysten päivä, kun kaikki muu oli mennyt so far perinteiseen malliin. Koirat juoksi ihan kummallisia juoksuja ja PAAVO VOITTI. Edellisestä Paven voitosta onkin kulunut aika monta vuotta. Pisteet nyt ei päätä huimanneet 152+205=357. Mutta ei sen niin väliä, voitto tuntuu silti makealta. Ei ollut itku kaukana palkintojenjaossa! Riemumielin kohti satamaa ja kotisuomea. Helsingistä kotiin ajellessa kuuntelin ensimmäisen erän MM-jääkiekon finaalia. Tavaroita purkaessa meni toinen. Ja sitten kolmannen katselin ihan sohvalla, pilkkien.

Hieno reissu! Kiitos kaikille mukanaolleille!!!!!!